4 Nations Roster Remix: Suomi 2015

Suomen, Ruotsin, Kanadan ja Yhdysvaltojen NHL-kiekkoilijoista kootut maajoukkueet iskevät yhteen Montrealissa ja Bostonissa pelattavassa 4 Nations Face-Off -turnauksessa 12.–20. helmikuuta.

Vaikka turnaus on ensimmäinen laatuaan, teemme sunnuntaisin aikamatkoja menneisyyteen ja tarkastelemme, miltä NHL-tähdistä kootut maajoukkueet olisivat näyttäneet eri vuosina. Etenemme taaksepäin viiden vuoden välein ja kokoamme joukkueen samalla lailla kuin 4 Nations Face-Offiin – 13 hyökkääjää, seitsemän puolustajaa ja kolme maalivahtia.

Tänään NHL.com/fi:n toimittaja Varpu Sihvonen kertoo, miltä Suomen joukkue olisi näyttänyt vuonna 2015.

Hyökkääjät (13)

Jussi Jokinen – Mikko Koivu – Mikael Granlund

Lauri Korpikoski – Valtteri Filppula – Leo Komarov

Erik Haula – Jori Lehterä – Iiro Pakarinen

Tuomo Ruutu – Aleksander Barkov – Sean Bergenheim

Joel Armia

Suomen keskikaista olisi ollut vahva Mikko Koivun ja Valtteri Filppulan johdolla. Koivu merkkautti kaudella 2014-15 Minnesota Wildissa 80 otteluun tehot 14+34=48 sekä 500. tehopisteensä NHL:ssä 9. huhtikuuta 2015. Koivusta tuli näin Wildin historian ensimmäinen pelaaja sekä NHL:n kymmenes suomalaispelaaja, joka on saavuttanut tuon rajan. Jussi Jokinen nakutti Florida Panthersissa 8+36=44 tehopistettä, ja Mikael Granlund (8+31=39) pelasi Koivun joukkuekaverina. Kolmikko olisi ollut maaleja tekevä ykköskenttä.

Mutta yhtä vaarallinen olisi ollut Valtteri Filppulan johtama kakkosketju. Hän latoi kaudella 2014-15 Tampa Bay Lightningissa 12+36=48 tehopistettä ja näytti olevansa ratkaisupelaaja. Ennen Filppulan tuloa (2013) Lightning oli edennyt pudotuspeleihin vain kerran sitten kevään 2007, mutta pian joukkueesta tuli playoffien vakiokalustoa. Filppulan pääsi pelaamaan kolmannet Stanley Cup -finaalinsa vuonna 2015. Filppulan, Lauri Korpikosken ja Leo Komarovin kakkosketjulta olisi voinut odottaa tehoja.

Blues kiinnitti Jori Lehterän kokoonpanoonsa vasta kuusi vuotta varauksen jälkeen, mutta hyvää kannatti odottaa. Ensimmäisellä kaudellaan 2014-15 hän merkkautti tehot 14+30=44 ja plus-miinuslukeman +21, joka oli kautta aikain kolmanneksi korkein noteeraus Bluesin ensimmäisen vuoden pelaajalta. Wildin Erik Haula ja Edmonton Oilersin Iiro Pakarinen olisivat pelanneet hänen kanssaan kolmosketjussa.

Neloskentän keskellä olisi pelannut tulevaisuuden supertähti, Floridan Aleksander Barkov, laidoillaan New Jersey Devilsin Tuomo Ruutu sekä kauden 2014-15 puoliksi Floridassa ja Minnesotassa pelannut Sean Bergenheim. Buffalo Sabresin Joel Armia olisi ollut 13. hyökkääjä.

Puolustajat (7)

Jyrki Jokipakka – Sami Vatanen

Petteri Lindbohm – Rasmus Ristolainen

Rasmus Rissanen – Kimmo Timonen

Sami Salo

Suomen tarjonta takalinjoille olisi ollut hieman ohut helmikuussa 2015, sillä NHL:ssä pelasi koko kauden aikana vain seitsemän puolustajaa. Heistä Pittsburgh Penguinsin Olli Määttä pelasi terveysongelmien takia vain 20 ottelua kauden 2014-15 aikana.

Sami Vatanen iski Anaheim Duckin paidassa NHL-uransa yhden kauden maaliennätyksen (12) ja pelasi 16 playoff-ottelua tehoin 3+8=11. Hän vauhditti Anaheimin Läntisen konferenssin finaaleihin, mutta Chicago Blackhawks oli liian kova vastus ja eteni taistelemaan mestaruudesta.

Vatanen ja Dallas Starsin tulokas Jyrki Jokipakka olisivat olleet Leijonien alakerran ykköspari. Jokipakka oli edellisellä kaudella ollut Texas Starsin riveissä voittamassa seuran ensimmäistä AHL:n mestaruutta. Dallasissa Jokipakka kokosi 51 otteluun kymmenen syöttöpistettä ja pelasi keskimäärin 16.31 minuuttia ottelua kohden.

Buffalo Sabresin Rasmus Ristolainen ratkaisi Nuorille Leijonille maailmanmestaruuden vuonna 2014 iskettyään jatkoajalla voittomaalin Ruotsin verkkoon. Hän pelasi kaudella 2014-15 Buffalossa 78 ottelua tehoin 8+12=20. Ristolainen ja Bluesin tulokas Petteri Lindbohm olisivat olleet kakkospari, jossa olisi ollut kokoa ja sisua.

Philadelphia Flyersin Kimmo Timonen toipui veritulpistaan ennen talven 2015 pelaajasiirtojen takarajaa, ja Flyers kauppasi hänet Chicagoon tietäen Timosen haluavan vielä kerran yrittää Stanley Cupin voittamista. Timonen jäi Chicagossa tehopisteittä, mutta hän täytti paikkansa kolmosparissa ja sai himoamansa palkinnon. Hän olisi tuonut vuoden 2015 Leijoniin taitoa sekä rauhallisuutta ja kypsyyttä, kaukalossa sekä sen ulkopuolella. Hän olisi myös ollut hyvä mentori Carolina Hurricanesin Rasmus Rissaselle, joka pelasi kuusi ottelua Hurricanesissa, mutta oli edustanut Carolinan AHL-joukkue Charlottea kaudesta 2010-11 lähtien.

Kovalla laukauksellaan mainetta niittänyt Sami Salo päätti NHL-uransa Tampa Bay Lightningissa kauteen 2013-14, mutta hänet olisi voinut kutsua apuun seitsemänneksi puolustajaksi. Hän nimittäin pelasi vielä viimeisellä kaudellaankin 18.11 minuutin ottelukohtaisella peliaikakeskiarvolla.

Maalivahdit (3)

Pekka Rinne

Tuukka Rask

Kari Lehtonen

Pekka Rinne (41-17-6) torjui jälleen vahvasti Nashville Predatorsin maalilla kaudella 2014-15. Hän pelasi 64 ottelua torjuntaprosentilla 92,3, päästettyjen maalien ottelukohtaisella keskiarvolla 2,18 ja piti maalinsa puhtaana neljästi. Montreal Canadiensin Carey Price merkkautti liigassa eniten voittoja (44), mutta hänen takanaan kakkossijan jakoivat Rinne ja Washington Capitalsin Braden Holtby. Rinne oli ehdolla NHL-kauden parhaan maalivahdin Vezina Trophyn voittajaksi, mutta palkinto meni Pricelle. Rinne olisi ollut Suomen aloittava maalivahti, vaikka Boston Bruinsin työhevonen Tuukka Rask oli kova haastaja.

Rask (34-21-13) pelasi kaudella 2014-15 Bruinsin maalilla 70 ottelua, joista 67:ssä hän oli aloittava maalivahti. Hänen torjuntaprosenttinsa oli 92,2 ja päästettyjen maalien ottelukohtainen keskiarvo 2,20. Nollapelejä oli kolme. Rask olisi todennäköisesti ollut Leijonien kakkosmaalivahti, sillä tulisieluinen ja voitontahtonsa marinoima maalivahti olisi periksiantamattomuudellaan voinut tarpeen tullen kääntää tiukan ottelun Suomen eduksi.

Tilastojen valossa Kari Lehtonen (34-17-10) pelasi kaudella 2014-15 parhaan sesonkinsa Starsin veräjänvartijana. Hän aloitti yhtä vaille kaikki pelaamansa 65 ottelua ja sai tilastoihin kauden torjuntaprosentikseen 90,2 ja päästettyjen maalien keskiarvokseen 2,94. Nollan Lehtonen piti viidesti ja sai tililleen myös yhden syöttöpisteen. Hän olisi ollut Leijonien kolmosmaalivahti.