Barkovin ja Panthersin haave toteutui kannun noustessa ilmaan

Paljon kyyneleitä, leveitä hymyjä ja naurua, ehkä hieman epäuskoakin. Pitkän kauden suuret tunteet, ilot ja surut purkautuvat Florida Panthersin kotihallin Amerant Bank Arenan uumenissa. Viime kauden raastava pettymys vaihtui onnentunteeseen, jolle ei heti löytynyt sanoja.

"Ihan uskomatonta. Ei tätä vielä usko todeksi." Nämä lauseet kuultiin moneen kertaan, kun jäällä tehtiin haastatteluja heti voiton ratkeamisen jälkeen.

– Monta kertaa urani aikana olen haaveillut tästä hetkestä. Ja tässä sitä nyt ollaan, Panthersin kapteeni Aleksander Barkov huokaisi.

Hän myönsi, että finaalisarjan ratkaisevan seitsemännen ottelun viimeiset minuutit tuntuivat kestävän ikuisuuden, kun Edmonton Oilers pysyi sinnikkäästi Floridan päädyssä ja loi paikkoja toisensa jälkeen.

– Taistelimme todella vahvasti, aivan kuten olemme tehneet koko kauden ajan.

Miltä tuntui nostaa kannu ilmaan?

– Se oli uskomaton tunne. On vaikea selittää, miltä siinä hetkessä tuntui ja mitä tapahtui. Kannu oli meidän unelmamme, ja nyt se on totta.

Barkov saa kesällä pokaalin päiväksi luokseen Suomeen, mutta nyt oli liian aikaista miettiä, millaiset juhlat hän järjestää.

– Kyllä minä jotain keksin, hän naurahti.

Luostarisen viime kesän pettymys pyyhkäistiin pois

Eetu Luostarinen loukkaantui viime keväänä eikä pystynyt pelaamaan tappioon päättyneissä Stanley Cup -finaaleissa Vegas Golden Knightsia vastaan. Tämä kesä korvasi vuoden takaisen turhautumisen ja mielipahan moninkertaisesti.

– No kyllähän tämä tuntuu erittäin hienolta. Oli raskasta katsella pelejä sivusta viime vuonna. Oli uskomatonta, kuinka joukkueena saimme heti uuden mahdollisuuden. Tällä kertaa emme päästäneet mestaruutta karkaamaan käsistä, hän jutteli.

Luostariselta kysyttiin, miltä tuntui nostaa kannu ilmaan, kun puolustaja Niko Mikkola ojensi sen hänelle.

– Siinä hetkessä oli kaikki, mistä olen haaveillut. Ja vähän enemmänkin, hän selitti.

Entä millaisia tunteita risteili loppuottelusarjan voittomaalin tehneen Sam Reinhartin mielessä?

– Onhan tämä käsittämätön tunne. Enkä haluaisi kokea tätä missään muualla kuin Etelä-Floridassa. Se maali, se on jotain niin mieletöntä, etten oikein vieläkään tajua sitä, hän sanoi hämmentyneenä.

Mutta siellä se on tilastoissa. Reinhart iski pudotuspelien kymmenennen maalinsa toisessa erässä, kokonaispeliajassa 35.11. Syöttäjiksi merkittiin Carter Verhaeghe ja Dmitri Kulikov.

Mikkola kuvaili oloaan uskomattoman hienoksi

Panthersin päävalmentaja Paul Maurice myönsi heti ottelun jälkeen jäällä tehdyssä haastattelussa, että ennen ratkaisevaa finaalia hänen joukkueessaan risteili haastavia tunteita, kuten odotuksia, pelkoa ja paineita monesta suunnasta. Mutta sitten kapteenisto Barkovin johdolla näytti olevansa muutakin kuin kirjaimia pelipaidoissa. He vakuuttivat joukkueensa siitä, että heillä on kaikki, mitä mestaruuskannun haltijaksi pääseminen vaatii.

Ja niinhän siinä kävi. Panthers kokosi itsensä ja taisteli – taas kerran.

Florida oli tehnyt ottelun avausmaalin edellisen kerran finaalisarjan kolmannessa kamppailussa, josta tuli myös pantterilauman viimeisin voitto ennen maanantaita. Seiskapelissä Verhaeghe iski kiekon Evan Rodriguesin ja Anton Lundellin esityöstä Stuart Skinnerin taakse, kun ottelua oli pelattu reilut neljä minuuttia. Oilers tasoitti runsaan parin minuutin kuluttua, mutta Reinhart vei Panthersin uudelleen johtoon erätauon jälkeen. Ja floridalaiset kestivät öljymiesten rynnistyksen päätöserässä.

– Aivan uskomaton tunne, takana on pitkä matka. Pelataan jääkiekkoa, vaikka nyt on jo melkein heinäkuu. On vähän tyhjä mutta uskomattoman hieno olo, Mikkola tuumaili, väsyneenä mutta äärimmäisen onnellisena.