Bruins ja Oilersin supertähti dominoivat NHL:n runkosarjan tilastoja

Runkosarjan jälkihöyryjä huurustellaan vielä viikonlopun yli ennen kuin pudotuspelit pääsevät käyntiin maanantaina.

Alla on 2000-luvun villein runkosarja, ainakin mitä tulee maaleihin. Edmonton Oilersin Connor McDavid toimi kapellimestarina, mutta sai tuekseen laajan orkesterin pistetehtailijoita ympäri koko liigan. Art Ross Trophyn kolmannen kerran peräkkäin runkosarjan pistekuninkaana napannut McDavid voitti tällä kertaa myös maalikuninkaan Maurice "Rocket" Richard Trophyn.
Lisää aiheesta: [Edmontonin Connor McDavid vei NHL:n maali- ja pistekuninkuuden]
McDavid (64+89=153) puhkaisi 150 pisteen rajan NHL-historian kuudentena pelaajana. Vielä harvinaisemmin hänestä tuli kautta aikain viides pelaaja, joka on ollut samalla kaudella ykkönen sekä maaleissa, syötöissä että pisteissä. Edellinen oli Wayne Gretzky kaudella 1986-87. McDavid oli yksi runkosarjan 11 sadan pisteen pelaajasta, mikä on eniten sitten kauden 1995-96. Vähintään 50 maalia tehneitä pelaajia oli puolestaan viisi, eniten sitten kauden 2005-06. Colorado Avalanchen Mikko Rantanen kuului molempiin kerhoihin.
Jälleen uusiin korkeuksiin dominoivana pelaajana noussut McDavid teki enemmän pisteitä kuin kukaan 27 vuoteen ja ylsi runkosarjan aikana kolmeen vähintään 15 ottelun pisteputkeen. Uran viides Art Ross Trophy on saavutus, johon on yltänyt vain neljä muuta pelaajaa. McDavid pelasi runkosarjassa enemmän neljän pisteen otteluita (9) kuin pisteettömiä otteluita (7). Parhaimmillaan hän iski viisi pistettä illassa, ja kaikkiaan 45 ottelussa syntyi enemmän kuin yksi piste.

Rantanen ja Heiskanen suomalaisten tehomiehinä
Ensimmäisen kerran kauden 1995-96 jälkeen runkosarjaan saatiin enemmän kuin yksi 60 maalin mies. McDavidin 64 maalia oli aktiivipelaajien toiseksi paras suoritus, sillä vain Alex Ovechkin on iskenyt yhden runkosarjan aikana enemmän. Boston Bruinsin David Pastrnak ylsi 61 maaliin. Maalipörssissä kolmoseksi tullut Rantanen teki 55 maalia ja jätti toiseksi parhaan suomalaisen maalintekijän, Dallas Starsin Roope Hintzin, kauas taakseen. Hintz teki 37 maalia, eli yhden enemmän kuin Carolina Hurricanesin Sebastian Aho.

San Jose Sharksin Erik Karlsson (25+76=101) oli puolustajien tehokuningas ja rikkoi sadan pisteen rajapyykin ensimmäisenä puolustajana 31 vuoteen. Karlsson voitti puolustajien pistepörssin 25 pisteen turvin. Sadan pisteen kausi oli ruotsalaispuolustajan uran ensimmäinen.
Kaikkiaan kahdeksan puolustajaa ylsi vähintään 70 pisteeseen, mikä on kautta aikain toiseksi suurin määrä. Heistä yksi oli Starsin Miro Heiskanen, joka sivusi Reijo Ruotsalaisen nimissä ollutta suomalaispuolustajien yhden kauden piste-ennätystä tehoin 11+62=73.

Runkosarjassa tehtiin eniten maaleja 29 vuoteen, keskimäärin 6,4 osumaa per peli. Peräti 42 prosenttia otteluista päättyi tappioasemassa käyneen joukkueen voittoon, ja viime kaudella tehty 551 voittoon päättyneen nousun ennätys jäi yhden päähän. Yhden kauden ennätykset tehtiin kuitenkin nousuissa voittoon useamman maalin takaa (143 kertaa) ja nousuissa voittoon useamman maalin takaa kolmannessa erässä (56).
Runkosarjan mukana päättyi myös yksi aikakausi liigan historiassa, sillä sekä Sidney Crosbyn Pittsburgh Penguins että Ovetshkinin Washington Capitals jäivät kokonaan pudotuspelien ulkopuolelle. Crosby saavutti tällä kaudella 1 500 pisteen rajapyykin ja pelasi uransa seitsemännen vähintään 90 pisteen kauden voittaessaan Penguinsin sisäisen pistetilaston. Ovetshkin puolestaan takoi 42 maalia ja nousi NHL-urallaan 822 osumaan, 72 maalin päähän Gretzkystä kaikkien aikojen maalipörssissä.

Bruins omassa kastissaan
Boston oli runkosarjan selvä ykkösjoukkue ja varmisti Presidents' Trophyn jo hyvissä ajoin. Bruins teki yhden kauden NHL-ennätykset 65 voitollaan ja 135 pisteellään. Se hävisi kaksi peräkkäistä ottelua varsinaisella peliajalla tasan kerran. Boston on kaudesta 1943-44 alkaen NHL:n neljäs joukkue, joka on johtanut divisioonaansa koko runkosarjan ajan.
Bruins pelasi kauden aikana viisi vähintään seitsemän voiton putkea, ja sen maaliero (+128) oli NHL:n paras sitten kauden 1995-96 Detroit Red Wingsin. Boston oli runkosarjan paras alivoimajoukkue (87,3 %) ja nousi tappioasemasta voittoon 24 kertaa. Päästettyjen maalien ottelukohtainen keskiarvo 2,12 on Bruinsin seurahistorian toiseksi paras lukema yli 50 pelin runkosarjoissa.
Takana oli tasaisempaa, sillä ensimmäistä kertaa sitten kauden 2008-09 vähintään seitsemän ensimmäisen kierroksen otteluparia selvisi runkosarjan neljän viimeisen päivän aikana. Vielä viisi päivää ennen runkosarjan loppumista viimeisissä pudotuspelipaikoissa oltiin kiinni vain yhden pisteen turvin ja neljästä divisioonasta kolmessa ykkösjoukkueen johto oli enintään kaksi pistettä.
Lisää aiheesta: [Runkosarjavoittaja Bruins playoffeihin Itäisen konferenssin suosikkina]
Molemmissa konferensseissa pudotuspeliviivalla kamppailtiin koko kauden ajan korkeintaan kuuden pisteen sisällä. Tuloksena oli jälleen viisi sellaista pudotuspelijoukkuetta, jotka jäivät viime vuonna rannalle: Vegas Golden Knights, Seattle Kraken, Winnipeg Jets, New Jersey Devils ja New York Islanders. Villi kortti -järjestelmän aikakaudella vähintään viisi pudotuspelijoukkuetta on vaihtunut joka vuosi.
Devils oli kautta aikain toiseksi hurjin parantaja kerätessään komeat 49 pistettä enemmän kuin viime kaudella. Kauden 1993-94 San Jose pystyi parantamaan edellisestä sesongista peräti 58 pisteellä. Myös Seattle petrasi debyyttikaudestaan selvästi yltäessään 40 pistettä parempaan saldoon kuin viime talvena.