Kun ajatellaan, kuinka hieno urheilukaupunki ja kuinka äärettömän hieno kaupunki ylipäätään Vancouver on, on suorastaan rikollista, että siellä on vuosien ajan saatu jalkeille korkeintaan keskinkertainen NHL-joukkue. Tuoko Travis Greenin kolmas kausi Canucksin peräsimessä asiantilaan mitään muutosta?
Runkosarja 2018-19: 35-36-11, 81 pistettä, läntisen konferenssin 12:s
Pudotuspelit 2019: Ei mukana
Päävalmentaja: Travis Green, kolmas kausi
Saapuneet: J.T. Miller, Francis Perron, Zane McIntyre, Tyler Graovac, Jordie Benn, Tyler Myers, Oscar Fantenberg, Justin Bailey, Micheal Ferland, Arturs Silovs
Lähteneet: Marek Mazanec, Tom Pyatt, Yan-Pavel Laplante, Ben Hutton, Ryan Spooner, Markus Granlund, Luke Schenn, Brendan Gaunce, Tanner Kero, Derrick Pouliot
Suuri filosofinen kysymys kuuluu, onko jääkiekko ensisijaisesti maalinteko- vai maalinestopeli? Viime vuosina suunta on ollut vahvasti maalintekopelin suuntaan, eikä se oli ollut hyväksi Canucksille. Joukkue on ollut jo neljä kautta peräkkäin NHL:n tehottomin joukkue keskimäärin 2,44 osumalla ottelua kohden.
[NHL.com/fi ruotii kaikki 31 joukkuetta 31 päivässä. Lue lisää NHL.com/fi -sivustolta.]
Samat neljä kautta se on myös jäänyt pudotuspelien ulkopuolelle. Kuuden edellisen kevään aikana Brittiläisessa Kolumbiassa on nähty playoff-kiekkoa vain yhden ainoan ottelusarjan verran.
Viime vuosien statistiikkaan verrattuna viime kausi oli pientä edistystä. Reppu heilui keskimäärin 2,67 kertaa ottelua kohden, tosin sillä ei vielä pitkälle pötkitä. Maalinteon tehokkuudessa Canucks sijoittui koko NHL:ssa sijalle 25. Pudotuspelipaikka jäi viime keväänä yhdeksän pisteen päähän.
Vain kolme Canucksin pelaajaa ylitti 20 maalin rajapyykin, 30 ei tehnyt kukaan. Positiivista on tietysti se, että Elias Pettersson (28 maalia), Bo Horvat (27) ja Brock Boeser (26) jatkavat Vancouverissa myös ensi kaudella. Joukkue ei menettänyt merkittävästi tulivoimaa, kun maaliahnein lähtijä oli Edmonton Oilersiin siirtynyt Markus Granlund 12 osumallaan.