Kiprusoff nousi Flamesissa liigan eliittiin

Kun kiekko putosi jäähän Centennial Classic -ulkoilmaottelussa 1. tammikuuta 2017, koko vuoden kestävät NHL:n 100-vuotisjuhlallisuudet alkoivat. Vuonna 1917 perustetun liigan värikkääseen historiaan mahtuu tuhansia tarinoita ja satoja lajin soihtua kantaneita legendoja.
NHL.com/FI kertoo lauantaisin kiehtovia tarinoita vuosisadan varrelta. Tässä juttusarjassa esittelemme NHL:n suomalaisia sankareita menneiltä vuosikymmeniltä. Tällä kertaa sinivalkoinen sankarimme on Miikka Kiprusoff.

Lähes huomaamaton olkien kohotus, kevyt huokaus ja muutama sana. Näin monet NHL-toimittajat kuvailivat aikoinaan haastattelutilannetta Calgary Flamesin maalivahti Miikka Kiprusoffin kanssa. Toimittajien kanssa rupattelu ei juuri kiinnostanut suomalaisvahtia, ja useimmiten hän antoikin torjuntojensa puhua puolestaan.
Kiprusoff pelasi NHL-uransa kolme ensimmäistä kautta San Jose Sharksissa, mutta ei missään vaiheessa saanut kunnon tilaisuutta näyttää osaamistaan. Hänen onnekseen Flamesin GM Darryl Sutter teki uhkarohkean päätöksen vuonna 2003 - tai sitten Sutter oli paremmin asioista perillä kuin moni muu.
Flamesin maalivahti Roman Turek loukkaantui kaudella 2003-04, eikä nuori lupaus Dany Sabourin ollut vielä valmis NHL:ään. Joukkueen ainoa vaihtoehto tolppien väliin oli Jamie McLennan, joten Sutter alkoi hieroa kauppoja. Hän luopui toisen kierroksen varausvuorosta marraskuussa 2003 ja sai tilalle melko tuntemattoman maalivahdin, Kiprusoffin.
Molemmat seurat voittivat kaupassa. San Jose valitsi saamallaan varausvuorolla puolustaja Marc-Edouard Vlasicin, ja Flames sai maalivahdin, joka heti ensimmäisellä kaudellaan kantoi keskinkertaisen joukkueen Stanley Cup -finaaleihin. Mestaruus jäi yhden voiton päähän.
- Minut on kaupattu kerran urani aikana, San Josesta Calgaryyn vuonna 2003, ja se oli todennäköisesti paras asia, mitä kiekkourallani tapahtui, Kiprusoff totesi Calgary Heraldille maaliskuussa 2013.
Flamesin maalivahtivalmentaja David Marcoux muisteli myöhemmin ensitapaamistaan Kiprusoffin kanssa. Suomalaisvahti oli ihmetellyt, että mitä ihmettä hän oikein tekee Calgaryssä, koska Sutter vihaa häntä farmikomennuksineen kaikkineen.

Sutter ei suinkaan vihannut Kiprusoffia, joka Marcoux'n ansiosta roihahti ilmiliekkeihin heti ensimmäisellä Flames-kaudellaan. Hän pelasi 38 ottelua (24-10-4), nollapelejä oli neljä, päästettyjen maalien keskiarvo 1,69 ja torjuntaprosentti 93,3. Pudotuspeleissä hän varasti show'n viidellä nollapelillään, päästettyjen maalien keskiarvollaan 1,85 ja torjuntaprosentillaan 92,8.
Joukkuekaveri, hyökkääjä Lee Stempniak sanoi vuonna 2013 Calgary Heraldille, että Kiprusoffin salaisuus on se, että hän ajattelee hyvin paljon hyökkääjän tavoin.
- Hän pystyy ennakoimaan hyökkääjän aikeet ja on valmis, kun syöttö tai laukaus lähtee. Hän lukee peliä erittäin hyvin.
Kiprusoffin uran paras kausi oli 2005-06, kun hän ensimmäisenä suomalaisena voitti liigan parhaan maalivahdin Vezina Trophyn. Hän voitti pelaamistaan 74 ottelusta 42, päästettyjen maalien keskiarvo 2,07 oli liigan paras, ja torjuntaprosentti oli 92,3. Samalla kaudella hän sai myös William Jennings Trophyn päästettyään vähiten maaleja kauden aikana.
Kiprusoff raivasi muille suomalaisille maalivahdeille tietä, sillä hänen ansiostaan ei enää pohdittu, että onko suomalaisista ykkösmaalivahdiksi NHL:ssä.
Ei mennyt kauaakaan, kun Calgaryssä puhuttiin vain Kipperistä. Fanit ihastuivat hänen torjuntoihinsa, ja joukkuekaverit tutustuivat kopissa rentoon kaveriin, joka ei turhia stressannut.
- Hän varmaan pehmittää patjojaan saunassa ennen kotiotteluja. Tosi rento kaveri, jolla on jalat tukevasti maassa. Hän jopa antaa huoltajien teipata mailansa. Hänellä on mahtava huumorintaju, ja hänen kanssaan on erittäin helppo tulla toimeen. Hän on aina hyvällä tuulella, puolustaja Cory Sarich kuvaili Kipperiä Calgaryn medialle keväällä 2013, kun alettiin huhuta Kiprusoffin eläkkeelle jäämisestä, vaikka hänellä oli vielä yksi vuosi sopimuksesta jäljellä.
Flames etsi uudenlaista kokoonpanoa ja uutta suuntaa joukkueelle vuoden 2013 keväällä, ja Kiprusoff ei oikein enää tuntunut sopivan seuran kuvioihin. Hänet olisi haluttu kaupata muualle, mutta lehtitietojen mukaan hän kieltäytyi kaupasta Toronto Maple Leafsiin, koska perheeseen oli juuri niinä aikoina syntymässä toinen lapsi.
Ja niin Kiprusoff jätti joukkueen hänen tyylilleen sopivalla tavalla. Flames ei järjestänyt aiheesta mitään suurimuotoista tiedotustilaisuutta, vaan ikään kuin ohimennen mainitsi asiasta ennen syksyllä 2013 pidettyä hyväntekeväisyysgolfturnausta ja harjoitusleirin alkua.

Kukaan ei yllättynyt siitä, että Kiprusoff ei ollut paikalla. Häntä edusti lyhyt tiedote, jonka mukaan maalivahti oli hyvin onnekas saadessaan viettää kymmenen vuotta Calgaryssä, jota parempaa paikkaa ei ole pelata ja asua.
- Oli tarpeeksi vaikeaa saada Kipper osallistumaan mediatilaisuuksiin silloin kun me vielä maksoimme hänelle palkkaa ja ainakin teoriassa meillä työnantajina oli jotain sananvaltaa, GM Jay Feaster naureskeli tapaa, jolla legendaarisen maalivahdin uran loppumisesta kerrottiin.
Hän jatkoi, ettei kukaan tiedä, mitä Kiprusoff puuhastelee juuri nyt. Mutta hän arveli, että todennäköisesti eläkeläinen on kalastamassa.
- Meillä kaikilla on paljon opittavaa siitä, miten hän suhtautuu elämään ja varmistaa sen, että hän on onnellinen ja tasapainoinen ihminen. Mitä ikinä hän tekeekään, hän nauttii siitä, Feaster mainitsi.
NHL Tonight -ohjelman kommentaattori, entinen NHL-maalivahti Kevin Weekes totesi hiljattain, että Kiprusoffin jälkeen Calgaryn maalivahdin alue on ollut melkoinen karuselli. Neljässä vuodessa maalilla ovat käyneet pyörähtämässä Karri Rämö, Jonas Hiller, Joni Ortio, Brian Elliott sekä Chad Johnson.
On vaikea löytää Kiprusoffin tasoista maalivahtia, joka ei halua tehdä itsestään numeroa mutta merkkauttaa kovia tilastolukemia. Ja nauttii elämästä täysillä.