Kuudes finaali oli Tampaa parhaimmillaan. Dallas ei päässyt missään vaiheessa hallitsemaan tapahtumia, vaan Lightning oli koko ajan kuskin paikalla. Ottelun voittajasta ei ollut missään vaiheessa epäselvyyttä. Tampa oli monta kertaa näin dominoiva tämän vuoden pudotuspelitaipaleella, eikä se ajautunut missään vaiheessa edes pieneenkään kriisiin. Joukkueesta kertoo paljon se, ettei Lightning hävinnyt tänä kesänä ja syksynä kertaakaan kahta ottelua putkeen.
- Sille on syynsä, miksi emme hävinneet peräkkäisiä otteluita. Meillä oli koko ajan vahva henkinen ote, kiteytti Lightningin hyökkääjä Blake Coleman.
Lightning kaatoi matkallaan Dallasin lisäksi Columbuksen voitoin 4-1, Boston Bruinsin 4-1 ja New York Islandersin 4-2.
Mestaruuden tärkeimmäksi tekijäksi voisi nostaa viime vuosien pettymykset. Ne ovat opettaneet tätä joukkuetta kovalla kädellä, ja tämä ryhmä on ollut valmis ottamaan oppia vastaan. Se näkyi joukkueen henkisestä tilasta koko ajan.
Edes aiempien mestarien puute ei haitannut Lightningia. Joukkueessa oli tasan yksi pelaaja, joka oli aiemmin nostellut lordi Stanleyn maljaa, ja hän oli viime kaudella St. Louis Bluesin kanssa mestaruutta juhlinut hyökkääjä Patrick Maroon. Nyt Tampassa pitää majaansa muutama muukin mestari.
Dominointia jokaisella osa-alueella
Starsin mestaruus ei näyttänyt finaalisarjan avausottelun jälkeen kertaakaan kovin todennäköiseltä, ja se johtui pelkästään Lightningin hyvyydestä. Tampa oli nopeampi, fyysisempi, tehokkaampi ja kaikin puolin parempi kentän jokaisella osa-alueella.
Dallas ei keksinyt keinoja etenkään Tampan viisikkopuolustuksen purkamiseen. Stars yritti lyödä kiekkoa päätyyn, hakea kaksinkamppailuvoittoja ja saada sitä kautta hallintaa, mutta se ei tehonnut. Lightningilla oli koko ajan vähintään kolme miestä pelin alla, ja kun Stars löi pelivälineen päätyyn, oli Tampan puolustaja ensimmäisenä kiekolla lähes joka kerta.
Siksi Dallasin hyökkäyspeli oli liian usein liian olematonta. Lightningin hyvyys tuli esiin etenkin ratkaisevassa ottelussa, kun Stars pääsi laukomaan kahden ensimmäisen erän aikana vain kahdeksan kertaa Andrei Vasilevskin vartioimaa maalia kohti. Edes päätöserän takaa-ajajan asema ei avannut dallasilaisille kunnon tilaisuuksia. Todellisia huippupaikkoja siunaantui tasan nolla, ja Vasilevski saikin päättää kautensa melko helppoon nollapeliin. Siitä kiitos kuuluu Lightningin jäätävän hyvälle joukkuepelaamiselle.
