Kun Pekka Rinne puhuu, kaikki kuuntelevat

Joukkueen johtajan rooli lankeaa hyvin usein ykkössentterille. Wayne Gretzky, Mario Lemieux ja Mark Messier olivat tässä kategoriassa aivan briljantteja esimerkkejä, samoin kuin heidän jälkeensä alaa vallanneet Steve Yzerman ja lopulta 2000-luvulle tultaessa Sidney Crosby.

Myös karismaattiset puolustajat Nicklas Lidströmin, Brent Burnsin ja Erik Karlssonin tapaan mainitaan usein joukkueidensa johtavina pelaajina.
Maalivahteja tähän luokkaan laitetaan harvemmin. Enemmän kuin johtajina, heidät nähdään usein joukkueiden outoina lintuina, jotka elävät enemmän tai vähemmän omaa elämäänsä. Tämä ei tee monelle huippuvahdille oikeutta, kun heidän johtajaominaisuuksiaan arvioidaan.
Kuka voisi kiistää esimerkiksi Patrick Royn merkitystä Montreal Canadiensille ja Colorado Avalanchelle, Carey Pricen asemaa Montrealissa saati sitä, miten suuri hahmo Roberto Luongo on ollut kaikissa seuroissaan?
Karismaa pursuaa tälläkin hetkellä tolppien välistä monella paikkakunnalla. Marc-Andre Fleury on lähes koko Vegas Golden Knightsin kasvot, Price tulikin jo mainittua, eikä Nashvillesta löydy Pekka Rinnettä suurempaa hiljaista auktoriteettia.
\[Lisää aiheesta: Annusessa ja Huhtamaassa on potentiaalia\]
- Pekka on yksi tärkeimmistä henkilöistä kopissamme. Hän ei nouse kovin usein esiin, mutta kun hän sanoo jotain, häneltä kysyy jotain tai kun pelaajillamme on asiaa hänelle, on hän silloin yksi suurimmista johtajistamme. Kun katsotaan sitä, ketkä ovat läsnä kopissamme, Pekka on kärkipäässä, Nashville Predatorsin päävalmentaja Peter Laviolette ylistää.
Rinne on vaiteliaan ja kohteliaan miehen maineessa, ja hänen suuruutensa kumpuaakin eniten juuri tuosta perisuomalaisesta ominaisuudesta. Kun joukkuekaverit ovat Rinteen kanssa tekemisissä, voivat he luottaa siihen, että tämä keskustelukumppani ei fuskaa tai naureskele tyhjää.
Rinne onkin omalla tekemisellään saavuttanut aseman, jossa hän voi olla oma itsensä, eikä hänen tarvitse tuoda itseään enää keinotekoisesti esiin. Hän voi hyvin jakaa kaiken, mitä on tarttunut puseroon matkan varrella, jos siitä vain on joukkuekaverille apua.

• Se on luonteesta kiinni. En ole koskaan ollut äänekkäimpiä kavereita kopissa. Olen tyytyväinen rooliini joukkueessa. Olen ollut täällä niin kauan. Jos minun pitää sanoa jotain, sanon sen aina, ja minusta tuntuu, että minua kuunnellaan, kertoo Rinne johtajuudestaan NHL.com/FI:lle.
  Maalivahdit ovat oma rotunsa myös otteluihin valmistautumisessa. Legendaarinen Jarmo Myllys ei perimätiedon mukaan puhunut pelipäivinä hallilla aivan lähintä luotettuaan lukuun ottamatta kellekään, eivätkä monet torjujat ole muutenkaan tulleet tunnetuiksi kopin kovimpina ja kovaäänisimpinä tsemppaajina.
  Omia rutiinejaan ottelun alla läpikäyvä maalivahti voikin olla hiljaisuudessaan juuri se tekijä, joka antaa kenttäpelaajille voimaa. Kun nähdään, että maalivahti on omissa hommissaan kiinni, tietävät vieruskaverit, että kaikki on ainakin tuolta osin hyvin.

• Tämä on mielestäni rauhoittava juttu. Kun kaverit näkevät, että olen latautunut peliin ja samalla rauhallinen, se rentouttaa heitä ja he voivat pelata ilman että heidän täytyy huolehtia omasta päästä, sanoo Winnipeg Jetsin Connor Hellebuyck.
  - Jokainen on totta kai erilainen. Olen pelannut monen maalivahdin kanssa, jotka ovat täysin erilaisia kuin minä. Kun peliin valmistaudutaan, olen hyvin vakava, mutta monet ovat hyvinkin rentoutuneita ja nauravaisia. Itse keskityn niihin asioihin, joita minun pitää tehdä, kun peliin mennään, kertoo New York Rangersin tähtimaalivahti Henrik Lundqvist rutiineistaan NHL.com /FI:n haastattelussa.
  Maalivahtien johtaja-asema on korostunut viime vuosina myös siksi, että he ovat jatkuvasti ja enenevässä määrin myös joukkueidensa suurimpia tähtiä.
  \[Lisää aiheesta: Varamaalivahdit loistoiskussa\]
  - Kolmekymmentä vuotta sitten liigassa oli yksi tai kaksi tähtimaalivahtia. Nykyään maalivahti on yksi joukkueen tähtipelaajista kahdella kolmasosalla joukkueista. Rangersissa Lundqvist on johtaja. Braden Holtby on johtaja meillä Capitalsissa. Liigassa on paljon tällaisia kavereita. He eivät ehkä puhu paljoa, koska he elävät omassa kuplassaan, mutta he johtavat esimerkillään, työmoraalillaan ja pelaamisellaan, sanoo Washington Capitalsin päävalmentaja Barry Trotz, jonka ykkösmaalivahtina Rinnekin oli monen vuoden ajan Nashvillessa.
  Tähtiaseman mukana tulee myös suuri vastuu. Pelipaikka on niin näkyvä, että Trotzin kuvailemaa esimerkillä johtamista vaaditaan jatkuvasti.
  - Itse olen ollut New Yorkissa 13 vuotta. Haluan antaa joukkueelle ja organisaatiolle kaikkeni, ja se tuntuu minusta hyvältä. Ensimmäisinä vuosinani keskityin vain itseeni. Mitä kauemmin jossain paikassa on, niin sitä enemmän tuntee vastuuta ja sen kantaminen tuntuu mukavammalta, Lundqvist sanoo.
  Lundqvistia ja Rinnettä yhdistää se, että he ovat pelanneet vain yhdessä NHL-organisaatiossa koko uransa ajan. Johtajuus lankeaa seuraikonille sujuvammin kuin keikkamiehille.
  - Pekka on ollut Nashville Predatorsin kasvot jo monta vuotta. Kopissamme kunnioitetaan häntä persoonana ja johtajana paljon, Laviolette summaa.