Penguinsin 16 vuoden pudotuspeliputki katkeaa

Pittsburgh Penguins oli jo unohtanut, miltä luvattoman aikainen kesäloma tuntuu.

Koko maailmasta on vaikea löytää montaa joukkuetta, jotka olisivat olleet säännönmukainen pudotuspeliryhmä vuodesta toiseen yhtä pitkään kuin Penguins. Yksi aikakausi kuitenkin päättyy nyt, kun Pittsburgh jää pudotuspelien ulkopuolelle ensimmäistä kertaa 17 vuoteen.
Penguins vietti keskiviikkona lepopäivää ja katsoi sivusta ratkaisevia hetkiä oman kautensa kannalta. New York Islandersin voitto Montreal Canadiensista sinetöi pingviiniparven kohtalon. Edellisen kerran Pittsburghissa ollaan oltu tässä tilanteessa Sidney Crosbyn tulokaskaudella 2005-06.
Matkan varrella on pelattu neljät finaalit ja voitettu kolme Stanley Cupia. Yksi aikakausi on kuitenkin tulossa loppuunsa, ellei tullut jo nyt. Hiekka on valunut Crosbyn, Kris Letangin ja Jevgeni Malkinin kultaisen kolmikon yhteisestä tiimalasista kiihtyvään tahtiin, ja tämän kauden pettymyksellinen tulos saattaa olla toistaiseksi huutavin oire muutosten tarpeellisuudesta.
Ainakin tilastollisesti tämä kolmikko myös hoiti oman hommansa. Crosby on ollut koko joukkueen tehokkain pelaaja. Sekä pelattujen otteluiden että niissä tehtyjen pisteiden määrä oli Crosbyn suurin moneen vuoteen. Myös Malkin on tehnyt enemmän kuin pisteen per peli. Letangilla on koossa 39 pistettä 63 ottelusta, mutta hänen kauttaan ovat varjostaneet murheelliset käänteet, joiden jälkeen ainakin Bill Masterton Trophy -ehdokkuus on erittäin perusteltu.
Joukkueena Penguins oli kuitenkin kaikkea muuta kuin tasainen. Jos joku haaveili ennen kauden alkua jopa Stanley Cupista, niin pelkkä syyskausi riitti jo ujuttamaan puseroon epäilyksen haituvan. Alkuun tuli neljä voittoa viidestä, sitten seitsemän ottelun tappioputki. Joulukuussa tuli seitsemän voiton putki, sitten vuoden lopuksi kuuden tappion putki.
Sama meno jatkui oikeastaan koko kauden, paitsi että kevätkaudella voittoputkien pituus lyheni ja tappiot alkoivat tulla tutummiksi. Rökäletappiot Los Angeles Kingsille (0-6), Edmonton Oilersille (2-7) ja New York Rangersille (0-6) sekä muut vastaavat romahdukset osoittivat, että kaikki ei ole kunnossa, ainakaan kun verrataan selkeisiin pudotuspelijoukkueisiin.

Pingviinit sukelsivat usein ennen loppusummeria
Liian monesti jänne katkesi jopa kesken ottelun. Penguins hävisi yhdeksän sellaista ottelua, joita se johti kolmannen erän alkaessa. Jopa kauden kriittisessä vaiheessa maaliskuun lopussa pittsburghilaiset hukkasivat 3-0 johdon kotikentällään Washingtonia vastaan pelatussa ottelussa, mutta Malkinin viimeisten minuuttien maali päästi heidät pälkähästä ja piti toivon elossa.
Kohtalo oli omissa käsissä vielä tiistaina, mutta 2-5 tappio liigan häntäpään Chicago Blackhawksille muutti Penguinsin kuljettajasta matkustajaksi, nyt tunnetuin seurauksin. Kauden 2022-23 Penguins jää muistoihin pelillisesti ja henkisesti liian heikkona ryhmänä, joka lukemattomina iltoina pelasi tarpeeksi hyvin voittaakseen, mutta taipui kuitenkin häviäjäksi. Jo pelkät kolmansissa erissä hukatut pisteet maksoivat pudotuspelipaikan.
Erikoistilannetilastot tukevat Penguinsin lopullista sijoitusta. Se on ollut sekä ylivoimalla että alivoimalla tukevasti sarjan keskikastia - ei hyvä, eikä välttämättä erityisen huonokaan. Sen sijaan puolustussuuntaan pelaaminen on jäänyt vajaaksi, sillä Penguins on päästänyt keskimäärin 3,21 maalia ottelua kohden. Ykkösmaalivahti Tristan Jarry ei ole onnistunut maalilla pudotuspelijoukkueiden virkaveljiensä tapaan, ja 46 pelatun ottelun jälkeen hänen torjuntaprosenttinsa on 90,9.

Kapanen ulos, Granlund sisään
Penguinsin nutussa nähtiin tällä kaudella kaksi suomalaista pelaajaa, molemmat hyökkääjiä. Kasperi Kapanen ehti pelata Pittsburghissa 43 ottelua tehoin 7+13 ja aiheuttaa molemminpuolista turhautumista ennen päätymistään waiver-listan kautta St. Louis Bluesiin, missä hän on löytänyt tehonsa uudelleen. Tilalle tuli Nashville Predatorsista hankittu Mikael Granlund, joka on jäänyt 20 ottelussaan viiteen pisteeseen.
Granlund tuli joukkueeseen pelaajasiirtojen takarajalla, viimeisellä mahdollisuudella reagoida tilanteeseen ja korjata joukkueen ongelmat. Siinä ei kuitenkaan onnistuttu. Päivää myöhemmin San Jose Sharksista hankittu Nick Bonino on pelannut Pittsburghissa vain kolme ottelua, puolustuksen vahvistajaksi Anaheim Ducksista tuotu Dmitri Kulikov viisi.
Mitä tulee tehoihin, siirtorajalla hankittu kolmikko on tuottanut Penguinsille tasan yhden tehdyn maalin. Granlund ei kyennyt tuomaan kovasti tarvittua hyökkäysuhkaa alaketjuihin, eikä Kulikov piristänyt pakistoa. Penguinsin puolustajat ovat itse asiassa olleet koko NHL:n tehottomimpien joukossa ja Letang on ainoa yli viiden maalin puolustaja. Hänen lisäkseen ainoastaan Jeff Petry on tehnyt yli 25 pistettä.

Maltillisilla muutoksilla takaisin playoff-junaan?
Nyt tarvitaan sitä rohkeutta, mitä viime kesänä ja siirtotakarajalla puuttui. Ehkä kauden tyssääminen runkosarjaan on vaadittava herätys ja neljän viime vuoden tappiot pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella turhaan peittelivät todellisuutta.
Crosbyn, Malkinin ja Letangin sopimukset jatkuvat edelleen. Malkin on ollut useasti siirtohuhujen kohteena, mutta aika näyttää, onko seurajohdolla halukkuutta luopua hänestä. Kahdesta muusta Penguins tuskin päästää vapaaehtoisesti irti missään kohtaa. Mielenkiintoinen on myös valmennuksen tilanne. Mike Sullivan on luotsannut Penguinsia kaudesta 2015-16 ja voitti kaksi Stanley Cupia, mutta ehkä seitsemän täyden kauden jälkeen penkin taakse kaivataan uutta ääntä.
Myös Jarryn sopimus on katkolla, joten Penguinsilla on sikäli mahdollisuus tehdä maltillisia muutoksia sopiviin paikkoihin, jos siihen on halukkuutta. Seuran on vaikea nähdä heittävän kirvestä kaivoon niin kauan kuin Crosby pelaa tällä tasolla, ja todennäköisesti pieni petraaminen pelaajamarkkinoilla on parempi tie ainakin takaisin pudotuspeleihin kuin antautuminen vähintään puolen vuosikymmenen mittaiselle alakulolle.