Sallinen kulki historiallisen tien Hockey Hall of Fameen

Jääkiekon kunniagalleria Hockey Hall of Fame saa vuoden 2022 uudet jäsenensä maanantaina. Tänä vuonna kunnian saavat Herb Carnegie rakentajien luokassa sekä entiset pelaajat Roberto Luongo, Daniel Sedin, Henrik Sedin, Daniel Alfredsson ja Riikka Sallinen. Tässä artikkelissa NHL.comin toimittaja Tracey Myers luo katsauksen Salliseen.

Riikka Sallinen toimi Suomen naisten maajoukkueen managerina vuonna 2013, kun pelaajat alkoivat vitsailla hänen paluustaan kentälle.
Sallinen oli lopettanut kymmenen vuotta aiemmin ja synnyttänyt kolme lasta.
- Otin sen vitsin vähän liian tosissani, Sallinen sanoi haastattelussa viime kuussa.
- Rehellisesti sanottuna olin hyvin epävarma siitä, onnistuisinko comebackissa vai en. Päätin kuitenkin yrittää, ja kroppa reagoi erittäin hyvin.

Sallinen olikin vahva ja luotettava hyökkääjä kansainvälisen jääkiekkoilun toisessa tulemisessaan vuosina 2013-19. Kun Hockey Hall of Fame pitää vuosittaiset juhlallisuutensa Torontossa 14. marraskuuta, hänestä tulee kunniagallerian ensimmäinen eurooppalainen naispelaaja.
- Hän teki legendaarisen uran. Hän pelasi kauan ja korkealla tasolla, joten hän ansaitsee paikkansa Hall of Famessa, sanoo yhdysvaltalaishyökkääjä Kendall Coyne Schofield.
- Lisäksi hän on hieno ihminen sekä hyvä ja arvostettu kilpailija. Hän pelasi jääkiekkoa oikealla tavalla. Kun ajattelen Suomen maajoukkuetta, mieleeni tulee hyviä pelaajia, ja hän on yksi heistä. Hienoa nähdä hänen pääsevän Hall of Fameen.
Sallinen valittiin kunniagalleriaan ensimmäisen mahdollisen ajankohdan tullen.
- Pelasin itsekin kauan, mutta kun mietin sitä, että hän siirtyi syrjään, sai lapsia ja palasi, hänen polkunsa oli vielä vaikeampi, sanoo Jayna Hefford.

Kanadalainen Hefford pelasi kansainvälistä jääkiekkoa hyökkääjänä vuosina 1997-2014 ja valittiin Hall of Fameen vuonna 2018.
- On todella vaikuttavaa, jos pelaaja pystyy palaamaan niin pitkän poissaolon jälkeen ja pääsemään vielä niin korkealle tasolle, lisää Hefford.
Sallinen oli saavuttamassa Suomelle pronssia Naganon olympialaisissa vuonna 1998. Naganossa naisten jääkiekko oli ensimmäistä kertaa mukana kisaohjelmassa. Vuonna 2018 Pyeongchangissa Suomi otti taas olympiapronssia, ja Sallisesta tuli 44-vuotiaana vanhin olympiamitalin saavuttanut jääkiekkoilija. Sallisen maanmies Teemu Selänne oli 43-vuotiaana nappaamassa pronssia Sotshissa vuonna 2014. Sallinen kokosi olympiaurallaan 23 ottelussa tehopisteet 12+13=25.
Kansainvälisen jääkiekkoliiton IIHF:n järjestämissä MM-kisoissa Sallinen esiintyi kahdeksan kertaa ja oli hankkimassa seitsemää mitalia: yhtä hopeaa ja kuutta pronssia. MM-jäällä hän pelasi 45 ottelua ja kasasi tehot 25+35=60.
Seurajoukkuetasolla Sallinen pelasi pitkän ammattilaisuran Naisten SM-sarjassa ja keräsi 135 ottelussa tehot 201+194=395. Pudotuspeleissä tuli 41 ottelua ja 36+50=86 pistettä. Hän oli voittamassa Suomen mestaruutta viisi kertaa: Etelä-Vantaan Urheilijoissa (1989), Keravan Shakersissa (1994) ja JYPissä (1997, 1998, 2016).
Lisäksi Sallinen pelasi Suomen kakkostasolla kolme kautta vuosien 1989 ja 1995 välillä, Sveitsissä kauden 1992-93 ja kolme kautta (2016-19) Ruotsissa.

Yhdysvaltojen maajoukkueen entinen hyökkääjä A.J. Mleczko on tavannut Sallisen useita kertoja ja sanoo suomalaisen uhkuneen iloisuutta ja positiivisuutta - ainakin kaukalon ulkopuolella. Kaukalossa asiat olivat toisin.
- Hän on hurja taistelija. Pelasin häntä vastaan kaksissa olympialaisissa. Meillä oli tietenkin kova kilpailu Kanadan kanssa, mutta Suomi oli aina meitä härnäämässä. Riikka oli nopea ja ärhäkkä, Mleczko sanoi.
- Pelasin hyökkääjänä Naganossa ja puolustajana Salt Lake Cityssä vuonna 2002. Salt Lakessa olimmekin enemmän nokikkain. Häntä täytyi pitää aina silmällä. Jouduimme olemaan aina varpaillamme, sillä hän putkahti paikkoihin, joihin emme olisi halunneet häntä päästää.
Sallinen teki useita paluita. Lapsena hän pelasi jääkiekkoa poikien kanssa. Hän turhautui kuitenkin siihen, ettei tyttöjen joukkueita ollut, ja lopetti pelaamisen 12-vuotiaana. Hän jatkoi pelaamista muutamia vuosia myöhemmin, kun tyttöjen joukkue oli perustettu.
Naganon olympialaisissa Sallinen oli pistepörssin ykkönen tehoillaan 7+5=12. Kisojen jälkeen, 25-vuotiaana, hän meni kolmannen ja viimeisen kerran polvileikkaukseen, johon kuului rustosiirre. Lääkärit sanoivat, että polvi sallii kävelemisen, mutta ei jääkiekon pelaamista.
- Polvi oli niin huonossa kunnossa, että olin itse asiassa tyytyväinen, että sain tavalliseen elämään riittävän polven, Sallinen sanoi.

• Kun olin kuntouttanut polvea vuoden ajan, se oli niin hyvä, että lääkärin luvalla sain aloittaa jääkiekkoharjoitukset sekä voima- ja kuntoharjoitukset. Kaikki meni yllättävän hyvin.
  Yksi kausi jäi väliin. Sen jälkeen hän pelasi vielä neljä kautta esiintyen esimerkiksi viidessä olympiaottelussa vuonna 2002 ja 16 muussa maaottelussa. Sitten hän lopetti perustaakseen perheen - tai niin hän ainakin luuli.
  Kymmenen vuotta myöhemmin hän palasi, 40-vuotiaana.
  Suomen entinen maalivahti Tuula Puputti kertoo, ettei hän epäillyt Sallisen sopeutumista hetkeäkään.
  - Uransa ensimmäisessä vaiheessa hän oli alituinen maalintekopelote, nyt Suomen GM:nä toimiva Puputti sanoi.
  - Myöhemmin hänen roolinsa muuttui hieman, mutta aina on hyvä asia, jos joukkueesta löytyy maalintekoon pystyvä pelaaja. Hänen työskentelynsä kaukalon molemmissa päissä oli melkoista. Pelaajana hän oli aikaansa edellä.
  Sallinen ei ollut silti tyytyväinen vuoden 2014 olympialaisiin Sotshissa. Kisat olivat hänen ensimmäisensä paluun jälkeen, ja hän viimeisteli neljässä ottelussa pisteet 1+4=5. Suomi hävisi Ruotsille puolivälierissä 2-4.
  - Sotshin olympialaiset tulivat minulle liian nopeasti. En pelannut siellä kovin hyvin, hän sanoi.
  - Jatkamispäätös oli kuitenkin melko helppo tehdä, koska fiilis oli hyvä. Vaikka olin 40-vuotias, tunsin, että voin vielä kehittyä ja pelata paremmin.
  Paremmin hän pelasikin: vuoden 2018 olympialaisissa hän kokosi tehot 4+1=5 ja oli saavuttamassa Suomelle pronssia.

• Häntä vastaan oli aina erittäin vaikea pelata. Hän teki töitä kaukalon päästä toiseen ja oli vahva aloituksissa ja kaksinkamppailuissa. Hän pelasi joukkueessaan tärkeitä minuutteja vuosien ajan, Kanadan hyökkääjä Brianne Jenner sanoi.
  - Jotain on tehty oikein, jos pystyy pelaamaan niin kauan niin korkealla tasolla. Hän ansaitsee kaiken kunnian. Hän inspiroi varmasti kokonaista pelaajasukupolvea Suomessa.
  Sallinen saavutti paljon kaksiosaisella urallaan. Hän on nähnyt naisten jääkiekkoilun kehittyvän ja kasvavan - ja on ollut muutoksessa itsekin suuressa osassa.
  - Olen nähnyt naisten jääkiekkoilua siitä asti, kun kansainväliset kilpailut aloitettiin (1990), hän sanoi.
  - On ollut etuoikeus seurata sitä matkaa ja nähdä kaikki kehitys. Tunsin sen erityisesti kuutena viimeisenä pelivuotenani, koska kymmenen vuoden poissaoloni aikana oli tapahtunut niin paljon hienoja asioita.
  Sallinen tähdentää, että kehityspolkua riittää, ja kaikki naisten jääkiekkoilun parissa toimivat haluavat kehityksen jatkuvan.
  - Paljon hienoja asioita on tapahtunut, ja pelaajilla on ollut siinä kaikkein suurin vaikutus. Useimmiten jääkiekkoilussa valta on miehillä. Tarvitsemme heidän apuaan, ja olen hyvin kiitollinen siitä, että on miehiä, jotka haluavat kehittää myös naisten jääkiekkoilua. On ollut upeaa päästä osaksi tätä matkaa, tavata paljon ihmisiä ja saada ystäviä ympäri maailman. Elämästä on tullut elämisen arvoista.
  NHL.comin vapaa toimittaja Sean Farrell avusti tämän artikkelin tekemisessä.