Ketju koottiin tyngäksi jääneellä työsulkukaudella 1994-95 ja pysyi tehokoostumuksessaan myös kaksi seuraavaa kautta.
Mutta miltä Legion of Doomin tuotteliaisuus näyttää, jos tehosaldoja vertaa Avalanchen eli tämän ajan ykköskolmikkoon?
Sattumalta pelimäärä oli työsulkukaudella sama kuin MacKinnonilla ja kumppaneilla juuri nyt, tässä vaiheessa runkosarjaa. Lindros kasasi 46 ottelussa 29+41=70 pistettä ja jakoi pörssivoiton Pittsburgh Penguinsin Jaromir Jagrin kanssa. Vajaaksi jääneen kauden aikana kolmikko LeClair (37, 25+24=49)-Lindros-Renberg (47, 26+31=57) teki kaikkiaan 80 maalia ja 96 syöttöpistettä eli 176 pistettä. Se on inasen vähemmän kuin MacKinnonin trion muhkeat 187 tehopistettä tällä kaudella.
Jos tarkasteluun otetaan mukaan myös kaudella 1995-96 tehdyt 121 maalia ja 134 syöttöä (255 pistettä) tai seuraavan kauden 104 maalia ja 131 syöttöä (235 pistettä), saadaan vuosien vierimisestä huolimatta sangen pätevä vertailukohta sille, mitä Rantaselta ja kumppaneilta voidaan odottaa tämän kauden päätteeksi.
Lisää aiheesta: Sebastian Aho on Hurricanesille mittaamattoman arvokas mies]
Voi tietysti olla hyvä virkistää myös lähimuistia ja palauttaa mieliin MacKinnonin, Rantasen ja Landeskogin viime kausi eli lukemat 97 (39+58), 84 (29+55) ja 62 (25+37). Muhkea 243 pisteen ja 93 maalin potti on sekin samassa linjassa Lindrosin pihvilihaketjun aikaansaannosten kanssa.
On tietysti muistettava, että tältä kaudelta ja historian tilastokirjoista löytyy lukemattomia muita huippuluokan hyökkäysketjuja. Ottawa Senatorsin Dany Heatley, Jason Spezza ja Daniel Alfredsson summasivat kaudella 2006-07 peräti 279 pistettä. Tehokkain oli huippuvireinen Heatley (50+55=105), Spezza ja Alfredsson kasasivat 87 paunaa mieheen (34+53 ja 29+58). Jos kolmikon yhteiset pisteet jaetaan pelattujen ottelujen määrällä, Senatorsin tehoketjusta kukin kiskoi kauden läpi kovalla keskiarvolla 1,24 pistettä peliä kohti. MacKinnonin kolmikolla tämän hetken vastaava vähemmän käytetty keskiarvo on 1,36 per superketjun jokainen jäsen.