Neloskenttään Suomella olisi heittää loistavia kahden suunnan hyökkääjiä, jotka pystyvät myös tekemään tulosta. Floridassa Barkovia upeasti ykköskentässä tuurannut Anton Lundell on tänä päivänä selkeä valinta keskikaistalle heti Barkovin, Hintzin ja Ahon jälkeen. Myös Lundellin seurajoukkueen ketjukaveri Eetu Luostarinen pitäisi olla joukkueessa mukana. Hyökkäyksen viimeisessä paikassa saattaa olla kiinni New Jersey Devilsissä maaleja tiuhaan takonut Erik Haula, joka tuo monipuolisuutensa lisäksi tärkeää kokemusta Leijoniin.
Hyökkäykseen on tyrkyllä myös monia muita potentiaalisia nimiä, esimerkiksi Puljujärven ja Haulan tilalle. Utah Hockey Clubin Matias Maccellin kiekolliset taidot ovat hyvin tiedossa, mutta nuorelle laiturille ei välttämättä löydy tarpeeksi suurta roolia, joten hänen paikkansa saattaisi olla katsomossa varapelaajana. Maccellia ei kannata ottaa pelaavaan miehistöön pienillä minuuteilla. New York Rangersin Kaapo Kakko ja Seattle Krakenin Eeli Tolvanen ovat näyttäneet lupaavia otteita syksyn aikana, ja molemmat ovat varmasti lähellä paikkaa maajoukkueeseen. Myös Coloradon alkukauden yllättäjiin lukeutuva Joel Kiviranta ja Montreal Canadiensin konkari Joel Armia ovat mukana spekulaatioissa, sillä molemmat ovat arvokkaita alempien kenttien raatajia.
Carolinan Jesperi Kotkaniemen tilanne on haastava, sillä hänelle pitäisi löytää tilaa keskikaistalta, mutta sinne Suomella on jopa ylitarjontaa. Barkovin, Hintzin, Ahon ja Lundellin lisäksi keskellä pystyvät pelaamaan niin Haula, Luostarinen, Granlund kuin Teräväinenkin.
Entä sitten puolustus? On selvää, että siellä lepäävät Suomen suurimmat murheet, sillä Leijonien pakisto ei kestä alkuunkaan vertailua muiden turnausmaiden puolustuksiin.
Suomen ainoa tähtiluokan tekijä on Dallasin Miro Heiskanen, jonka täytyy olla johtava pelaaja niin puolustus- kuin hyökkäyspäässäkin. Hänen parinaan voisi pelata esimerkiksi Detroit Red Wingsin Olli Määttä, joka on kokenut sotaratsu ja näyttänyt tasonsa maajoukkueessa. Heiskasen rinnalle kannattaisi hakea puolustuspään spesialistia, ja siksi Määttä on hyvä vaihtoehto.
Heiskasen jälkeen kiekollista vastuuta kaadetaan Dallasin Esa Lindellin ja Buffalo Sabresin Henri Jokiharjun niskaan. Kumpikaan ei ole seurajoukkueessaan merkittävässä kiekollisessa vastuussa, mutta kummallakin löytyy siihen kykyjä. Lindell ja Jokiharju myös saattavat muodostaa toisen pakkiparin.
Kolmospariin selkein valinta on Floridan Niko Mikkola, joka on pimentänyt maailman parhaimpia pelaajia NHL:n pudotuspeleissä. Nyt hänen täytyy pystyä samaan temppuun maajoukkueessa. Rinnalle on tyrkyllä Philadelphia Flyersin Rasmus Ristolainen, joka toisi alakertaan kaivattua kovuutta.
Edellä mainittua kuusikkoa haastaa Utahin Juuso Välimäki, jolta löytyisi kiekollista potentiaalia. Hän taistelee paikasta etenkin Määtän ja Ristolaisen kanssa. Toronto Maple Leafsin Jani Hakanpää olisi terveenä ollessaan selkeä valinta joukkueeseen, mutta isokokoisen oman pään spesialistin paluusta askiin ei ole mitään varmuutta.
Maalilla Suomen tilanne on sinänsä selkeä, että Nashville Predatorsin Juuse Saros on varma ykkösmaalivahti. Mielenkiintoisin kysymys kuuluukin, kuka on kakkosveskari? Alkukauden perusteella paikasta kisaa useampikin veräjänvartija, mutta esimerkiksi nuoret yllättäjät, Coloradon Justus Annunen ja Pittsburghin Joel Blomqvist, tuskin pystyvät haastamaan kokeneempia tekijöitä.
Boston Bruinsin Joonas Korpisalo, Buffalon Ukko-Pekka Luukkonen ja Vancouver Canucksin Kevin Lankinen ovat vahvimmilla Saroksen aisapariksi, ja heistä Luukkonen lienee todennäköisin kakkosmaalivahti. Lankinen on tosin alkukauden perusteella heti Luukkosen kintereillä.
YHDYSVALLAT
Maalivahdit:
Connor Hellebuyck
Jeremy Swayman
Puolustajat:
Zach Werenski
Adam Fox
Quinn Hughes
Charlie McAvoy
Brady Skjei
K’Andre Miller
Hyökkääjät:
Chris Kreider
Auston Matthews
Jack Hughes
Brady Tkachuk
Jack Eichel
Matthew Tkachuk
J.T. Miller
Vincent Trocheck
Jason Robertson
Jake Guentzel
Dylan Larkin
Kyle Connor
Yhdysvalloilla on luonnollisesti paljon valinnanvaraa, joten kyse on siitä, minkä tyylisen ryhmän Mike Sullivanin johtama valmennuspoppoo haluaa koota. Jenkit ottanevat Kanadasta mallia, kasaavat parhaat yksilöt yhteen ja heittävät jäälle neljä “ykköskenttää”, jolloin NHL:ssä alempien kenttien pelaajiksi profiloituneet nimet eivät ole edes spekulaatioissa mukana.
Joukkueen ykköstähtenä hehkuu Toronto Maple Leafsin Auston Matthews, jonka ympärille rakentuu ykköskenttä. Laitaan tuo kovuutta ja maalintekovoimaa Rangersin Chris Kreider ja toiselle laidalle pelinrakennustaitoja Devilsin Jack Hughes.
