Leijonien 4 Nations Face-Off -joukkueen pelaaja-arviot

Montrealissa ja Bostonissa pelattava 4 Nations Face-Off -turnaus on jo taputeltu Suomen osalta, mutta edessä on vielä yksi huippuottelu. Kanada ja Yhdysvallat kohtaavat torstaina finaalissa Bostonin TD Gardenissa. NHL.com/fi tekee vielä katsauksen Suomen joukkueeseen ja arvioi jokaisen leijonapelaajan suoritukset helmikuun huipputurnauksessa.

Maalivahdit

Juuse Saros

Suomen ykkösvahtina turnauksen aloittanut Saros sai hyvän lähdön ensimmäiseen koitokseen, mutta Yhdysvallat pilasi veskarin ja koko Suomen illan viimeisessä erässä, joka meni Yhdysvalloille 4-0. Koko ottelu päättyi 6-1. Saros ei juuri voinut maaleille mitään, mutta hän joutui seuraamaan lauantain Ruotsi-ottelun vaihtopenkiltä. Nashville Predatorsin tähti palasi askiin Kanada-ottelun puolivälissä ja piti maalinsa puhtaana. Torjuntaprosentti 87,0 ja päästettyjen maalien keskiarvo 3,96 kertovat, ettei tähtivahti pystynyt paikkaamaan Leijonien puolustuspelin puutteita.

Kevin Lankinen

Lankinen torjui Suomen ainoan voiton lauantaina, kun Ruotsi kaatui lukemin 4-3. Vancouver Canucksin veskari sai jatkaa tolppien välissä maanantain kohtalonottelussa, mutta joutui heti alussa vaikeaan paikkaan vaahteranlehtipaitojen osuttua kahdesti ensimmäisten minuuttien aikana. Lopulta Kanada iski neljästi, ja Lankinen otettiin vaihtoon toisessa erässä. Lankisen turnaus jää kuitenkin plussan puolelle, sillä Ruotsi ei olisi kaatunut ilman hänen huipputorjuntojaan.

Ukko-Pekka Luukkonen

Ei otteluita.

Puolustajat

Esa Lindell

Dallas Starsin Lindell oli Suomen puolustuksen johtohahmo molemmissa päissä kaukaloa. Omissa mies piti vastustajien supertähdet pihdeissä, ja hyökkäyksessä hän teki varmoja ratkaisuja kiekon kanssa. Teki Kanada-ottelussa tärkeän kavennusmaalin, josta alkoi Leijonien vahva loppukiri. Lindellin vastuusta ja merkityksestä kertoo etenkin se, että hänellä on ennen finaalia turnauksen paras ottelukohtainen peliaikakeskiarvo (26.44)

Niko Mikkola

Mikkola oli Lindellin ohella Leijonien alakerran tärkeimpiä palasia. Florida Panthersin kovaotteinen luutija voitti kamppailut kovalla prosentilla ja riisti kiekkoja tehokkaasti. Mikkola luuti isoja minuutteja, sillä hän on pelannut keskimäärin neljänneksi eniten koko turnauksessa (23.40).

Nikolas Matinpalo

Varapaikalta joukkueeseen yltäneelle Matinpalolle ei kaavailtu suurta roolia, mutta urallaan 22 NHL-ottelua pelannut pakki pelasi kaikki ottelut ja suoriutui hyvin. Ottawa Senatorsin suomalainen pelasi kovaa ja varmasti pysyen hyvin Connor McDavidin kaltaisten vauhtikoneiden kyydissä. Matinpalo oli Leijonien alakerran tärkeimpiä palasia heti Lindellin ja Mikkolan jälkeen.

Henri Jokiharju

Jokiharjukin tuli joukkueeseen takaportin kautta, ja hänelle pedattiin Leijonien verrattain nimettömästä pakistosta kiekollista roolia. Buffalo Sabresin pelaaja osallistui välillä vahvasti hyökkäyksien rakenteluun, mutta tasaisuus jäi puuttumaan. Pienehköllä pelaajalla oli ajoittain vaikeuksia myös kamppailupelaamisessa isokokoisten pohjoisamerikkalaisten kanssa. Jokiharju onnistui kuitenkin maalinteossa avausottelussa, mistä tulee valtava plussa. Vastapainoksi Kanada-ottelusta miinuksena jäi mieleen hävitty keskialueen kaksinkamppailu, joka johti kanadalaisten vastaiskuun ja Nathan MacKinnonin tekemään 2-0-maaliin.

Urho Vaakanainen

Myös Vaakanainen ylsi joukkueeseen loukkaantumisten myötä. New York Rangersin peruspakki hoiti ruutunsa omassa päässä ja pelasi perusvarmaa peliä. Kiekollisesti tuli välillä kiire, mutta kokonaisuus oli vähintään kelvollinen. Jokiharjun tavoin Vaakanainen sortui päätöskamppailussa kohtalokkaaseen kaksinkamppailutappioon, joka johti Kanadan tekemään 4-0-maaliin.

Olli Määttä

Hyvää kautta Utah Hockey Clubissa pelaava Määttä oli tärkeä johtaja Suomen alakerrassa. Hän osallistui myös hanakasti hyökkäyspeliin ja keräsi turnauksessa kaksi syöttöpistettä. Hienoin suoritus oli Ruotsi-ottelun syöttö takakulmalle, mistä Aleksander Barkov jatkoi kiekon rysään. Määttä sortui välillä myös heikkoihin ratkaisuihin. Yhdysvallat-ottelun toisen erän lopun koukkausjäähy oli kohtalokas, sillä amerikkalaiset rankaisivat ylivoimalla heti kolmannen erän alussa ja siirtyivät 3-1-johtoon. Maali katkaisi Leijonien selkärangan, sillä Yhdysvallat vei kolmannen erän maalein 4-0 ja koko ottelun 6-1.

Juuso Välimäki

Ei otteluita.

Hyökkääjät

Aleksander Barkov

Leijonien kapteeni pelasi vahvaa kokonaisvaltaista peliä mutta jäi hieman odotuksista. Tehot 1+1 latonut keskushyökkääjä ei noussut hyökkäyspäässä sellaiseen lentoon, jota Suomi olisi kaivannut. Barkov oli kuitenkin vahva aloitusympyrässä (55,7 %) ja teki paljon tärkeää näkymätöntä työtä.

Mikko Rantanen

Carolina Hurricanesin laitahyökkääjä on ollut viime vuosina Suomen tehokkain NHL-pelaaja, mutta Rantanen jäi parhaastaan maajoukkueessa. Tilille tuli yksi ylivoimamaali, mutta odotukset olivat korkeammalla. Yhteispeli Barkovin ja Artturi Lehkosen kanssa ei ollut silmiä hivelevää, joskaan ei huonoakaan. Suojasi kiekkoa usein erinomaisesti, mutta kiekolliset ratkaisut jättivät toivomisen varaa.

Artturi Lehkonen

Lehkonen on takonut kovaa jälkeä Colorado Avalanchessa, mutta nyt huippupaikat jäivät vähiin. Laituri painaa aina rajusti töitä, ja hän tekikin kiekottomana arvokasta duunia. Tehot 0+1 eivät kuitenkaan riitä. Lehkonen tiputettiin Ruotsi-ottelussa nelosketjuun, kun taas Kaapo Kakko sai paikan Barkovin ja Rantasen rinnalta. Kakko suoriutui roolissa Lehkosta paremmin, mutta Avalanchen hyökkääjä palasi Kanada-ottelussa ykköseen.

Roope Hintz

Hintz pelasi koko turnauksen Sebastian Ahon rinnalla, vaikka kaksikon yhteispeli ei ottanut tuulta alleen. Starsin tähtisentteri jäi tehopisteittä turnauksessa, mikä on valtava pettymys. Hintz on nopea ja työteliäs pelaaja, mutta hän ei päässyt maalipaikoille tai onnistunut luomaan montaakaan huipputonttia muille. Turnauksen kruunasi Kanada-ottelun paha harhasyöttö, joka johti Connor McDavidin tekemään 1-0-maaliin.

Sebastian Aho

Aho jäi ketjukaverinsa Hintzin tavoin parhaastaan. Suomen ykkösylivoima alkoi tuottaa tulosta vasta, kun Aho siirtyi aloitusympyrästä viivaan. Siihen mennessä Suomi oli hävinnyt aloitukset, joutunut hakemaan vauhtia omasta päästä ja epäonnistunut kiekon ylöstuonnissa. Aho saalisti turnauksessa kaksi syöttöpistettä, mutta molemmat tulivat ylivoimalla. Tasaviisikoin turnaus sujui kiikaritehoin.

Mikael Granlund

Ikileijona harvemmin pettää maajoukkueessa, eikä niin käynyt nytkään. Starsin taituri latoi Suomelle 4-3-jatkoaikavoiton Ruotsista komealla rannelaukauksella ja oli Kanada-ottelun takaa-ajon arkkitehti. Granlund osui kahdesti Kanadan verkkoon. Granlund oli tehoillaan 3+1=4 Leijonien paras pistemies. Hän oli myös hyökkäyksen tärkein palanen.

Anton Lundell

Panthersin Lundell pelasi vahvasti seurakaverinsa Eetu Luostarisen kanssa ja teki Suomen kolmosketjusta todella vahvan. Lundell pelasi tapojensa mukaan vahvasti omiin, mutta onnistui myös hyökkäyspäässä. Lundellin ketju taikoi ensimmäisessä ja toisessa ottelussa Leijonien ensimmäiset rysät ja oli molemmissa väännöissä Suomen parhaimmistoa. USA-ottelussa Panthersin kaksikon rinnalla pelasi Granlund, turnauksen loppupuolella paikalla viiletti Patrik Laine.

Eetu Luostarinen

Luostariseen pätevät samat sanat kuin Lundelliin: hyökkääjä esiintyi etenkin kahdessa ensimmäisessä ottelussa kokonaisvaltaisesti ja piti huolen, että työmäärä oli tapissa. Kirsikkana kakun päälle tuli upea alustus Lundellin tekemään osumaan Ruotsi-ottelussa. Luostarinen oli mukana myös Yhdysvallat-ottelun ainokaisen järjestämisessä, mutta ei saanut osumaan syöttöpistettä.

Patrik Laine

Laine oli Suomen suurin yksittäinen kysymysmerkki, mutta Montreal Canadiensin tähti venyi kelpo suoritukseen. Hän alusti turnauksessa kolme osumaa ja oli Leijonien tärkeimpiä palasia hyökkäyspäässä. Laineen kova kuti ei kuitenkaan tuottanut tulosta. Laituri pääsi muutaman kerran kokeilemaan hyvältä paikalta, mutta kiekko ei uponnut sisään.

Erik Haula

Suomen nelosketjun sentterin rooli jäi pieneksi. New Jersey Devilsin pelaaja toi jäälle vauhtia ja ison työmäärän, minkä myötä nelosketju sai kiekon usein vastustajan päätyyn, mutta liian usein peli jäi kulmissa pyörimiseksi. Haula hoiti perusduuninsa, mutta ei säväyttänyt.

Joel Armia

Armia pelasi Haulan tavoin pienessä roolissa nelosketjussa. Ruotsi-ottelussa hän ei mahtunut kokoonpanoon. Montrealin työmieheltä löytyy myös kiekollista potentiaalia, mutta se ei tullut esiin maajoukkueessa. Leijonat olisi kaivannut työmiesosastoltaan enemmän, ja katseet suuntaavat etenkin Armiaan.

Kaapo Kakko

Lupaavasti Seattle Krakenissa pelannut Kakko katsoi Leijonien avausottelun katsomosta ja pääsi tositoimiin vasta Ruotsi-kamppailussa. Kakko vakuutti saman tien ja nousi kesken ottelun ykkösketjuun, jossa otteet vain paranivat. Hän putosi yllättäen takaisin neloseen Kanada-otteluun, mutta hoiti siinäkin tonttinsa mallikkaasti. Kakko on iso ja taitava pelaaja, joka tuntuu syttyvän maajoukkuepaidassa.

Teuvo Teräväinen

Moni odotti, että Teräväisen paikka löytyisi kakkosketjusta entisen ketjukaverin Ahon rinnalta, mutta Chicago Blackhawksin taitoniekka jätettiin pieneen rooliin. Hän pelasi kaksi ottelua nelosketjussa ja sai vain pieniä minuuttimääriä. Suomen päätösottelun hän seurasi katsomosta. Teräväisestä olisi voinut olla suurta iloa kakkosylivoimassa, mutta Leijonien kakkosviisikon ylivoima-aika jäi hyvin vähäiseksi.