Viime kauden kymmenen parasta maalivahtikaksikkoa

Uuden kauden alkua odotellessa NHL.com/fi listaa taalajäiden viime kauden parhaita pelaajia, maalivahteja ja ketjukoostumuksia. Tällä kertaa listataan viime kauden kymmenen parasta maalivahtikaksikkoa.

10. Juuse Saros ja Kevin Lankinen, Nashville Predators

Erityisesti ykkösmaalivahti Juuse Saroksen alkukausi oli murheellinen, mutta kauden edetessä hän pystyi parantamaan joukkueen mukana uudessa valmennuksessa. Suomalaispari piti huolen siitä, että Predatorsin maali pysyi varjeltuna, kun joukkue ryhtyi helmikuun alussa tekemään nousua kohti playoffeja.

Helmikuun alun jälkeen Predators päästi keskimäärin 2,86 maalia ottelussa, mikä oli yhdeksänneksi vähiten NHL:ssä. Kun tulivoima löytyi, riittivät Saroksen ja Lankisen torjunnat kantamaan joukkueen pudotuspeleihin.

9. Ukko-Pekka Luukkonen ja Devon Levi, Buffalo Sabres

Sabresin ykkösmaalivahdiksi kevätkaudella noussut Ukko-Pekka Luukkonen nosti samalla koko joukkueen maalivahtiosaston tasoa. Suomalainen pelasi läpimurtokautensa, jonka aikana hän pystyi torjumaan joukkueelle toivoa nousta vielä pudotuspeleihin synkän vuodenvaihteen jälkeen.

Buffalon ykkösvahdiksi kaavailtiin alkujaan Devon Levi’ta, joka jäi kuitenkin kauden edetessä Luukkosen taakse. Buffalo päästi 243 maalia, mikä oli 11. vähiten NHL:ssä. Iso osa kunniasta kuuluu Luukkoselle, jonka päästettyjen maalien keskiarvo oli 2,57 ja torjuntaprosentti 91.

8. Joey Daccord ja Philipp Grubauer, Seattle Kraken

Kraken ei säväyttänyt oikein millään osa-alueella, ja keskinkertaisuuteen hautautui myös joukkueen kohtuullisen hyvä maalivahtipeli. Joey Daccord pystyi kuitenkin nousemaan joukkueen ykkösmaalivahdiksi ja laittoi pöytään kohtuulliset näytöt. Amerikkalainen torjui 50 peliä, joissa hänen päästettyjen maalien keskiarvonsa oli 2,46 ja torjuntaprosentti 91,6.

Kakkosmaalivahdiksi valahtanut Philipp Grubauer ei pystynyt vakuuttamaan tälläkään kaudella. Torjuntaprosentti jäi alle 90, ja verkko pölisi selän takan keskimäärin lähes kolme kertaa pelissä.

7. Frederik Andersen ja Pjotr Kotshetkov, Carolina Hurricanes

Andersenin kausi oli sairauden vuoksi erittäin haastava, ja meni suurilta osin ohitse. Hän pelasi syksyllä vain muutamia pelejä, mutta palasi joukkueen vahvuuteen runkosarjan lopulla erinomaisesti. Andersen jakoi runkosarjan viimeiset pelit tasan Pjotr Kotshetkovin kanssa, joka torjui runkosarjassa suurimman osan peleistä.

Andersen torjui 16 runkosarjapelissä, joissa hän päästi keskimäärin 1,84 maalia ja hävisi vain kahdesti. Pudotuspeleissä Andersen ei kuitenkaan pystynyt pelaamaan samalla tasolla, eikä Kotshetkov kyennyt paikkaamaan häntä. Andersenin poissaollessa Carolinan kolmosvahti Antti Raanta pelasi 24 peliä.

Jos Hurricanesin maalivahtitilanne olisi pysynyt koko kauden vakaana, olisivat tilastot voineet näyttää toisenlaisilta. Kaikesta huolimatta Hurricanes päästi runkosarjassa 211 maalia, mikä oli neljänneksi vähiten. Siitä kunniaa kuuluu toki myös laadukkaalle puolustukselle.

6. Cam Talbot ja David Rittich, Los Angeles Kings

Cam Talbot ja David Rittich saavat kiittää hyvästä kaudestaan osin puolustajia, mutta Kings päästi viime kaudella 210 maalia, mikä oli kolmanneksi vähiten NHL:ssä. Viime kaudella Kingsiin siirtynyt Talbot antoi keskimäärin 2,5 maalia ottelussa torjuntaprosentin oltua 91,3.

Rittich torjui Kingsin kakkosvahtina suurimman osan kaudesta. Hänen päästettyjen maalien keskiarvonsa oli 2,63 ja torjuntaprosenttinsa 90,1.

5. Thatcher Demko ja Casey DeSmith, Vancouver Canucks

Hyvän kauden pelannut Canucks joutui painimaan maalivahtitilanteensa kanssa keväällä. Ykkösmaalivahti Demko loukkaantui loppukaudesta, eikä pystynyt pelaamaan lopulta kuin yhden pudotuspelin. Koko kauden mitassa Casey DeSmith ei pystynyt täyttämään Demkon saappaita, mutta playoffeissa Vancouver sai apua yllättäen kolmosmaalivahdiltaan Arturs Silovsilta.

Silovs pystyi ottamaan hyviä torjuntoja, vaikka yllättäen joukkueensa ykkösvahdiksi pudotuspeleissä noussut 23-vuotias ei tilastoissa pystynyt haastamaan muita huippumaalivahteja. Silovs (89,8 %) päästi kymmenessä pudotuspelissä keskimäärin 2,91 maalia. Nuori latvialainen saanee ensi kaudella paikan Demkon aisaparina, ja pääsee pelaamaan ensimmäistä kertaa täyden NHL-kauden.

4. Sergei Bobrovski ja Anthony Stolarz, Florida Panthers

Panthersin Stanley Cup -mestariksi torjunut Sergei Bobrovski pelasi jälleen kelpo runkosarjan, mutta todellinen avain Panthersin maalivahtikaksikon menestykseen oli luotettava kakkosmaalivahti Anthony Stolarz. Bobrovski torjui suurimman osan peleistä, mutta vahtivuoroon päästessään Stolarz ei antanut vastustajille ilmaisia maaleja.

Koko uransa kakkosmaalivahtina viettäneen Stolarzin (16-7-2) päästettyjen maalien keskiarvo oli 2,03 ja torjuntaprosentti 92,5. Hän pelasi toistaiseksi uransa parhaan kauden, mikä palkittiin sopimuksella Toronto Maple Leafsiin.

3. Igor Shestjorkin ja Jonathan Quick, New York Rangers

Igor Shestjorkin oli pudotuspeleissä tuttu oma itsensä ja toimi Rangersin selkärankana, kun joukkue taisteli tiensä Idän konferenssifinaaleihin saakka. Runkosarjassa Rangersin ykkösvahdilla oli haastaviakin hetkiä, mutta varamies Jonathan Quick pystyi paikkamaan aina tarvittaessa.

Muutamista heikommista hetkistä huolimatta Rangers päästi runkosarjassa 226 maalia, mikä oli seitsemänneksi vähiten. Shestjorkinin (36-17-2) päästettyjen maalien keskiarvo oli lopulta 2,58 ja torjuntaprosentti 91,3. Quickin (18-6-2) tilastolukemat olivat 2,62 ja 91,1.

2. Jeremy Swayman ja Linus Ullmark, Boston Bruins

Swayman ja Ullmark hitsautuivat yhteen loistavaksi maalivahtitandemiksi Bostonissa. Kaksikko on käytännössä jakanut torjuntavastuun runkosarjassa tasan, vaikka Swayman nousikin pudotuspeleissä selkeäksi ykkösmaalivahdiksi. Runkosarjassa kaksikon välille ei saatu juurikaan tilastollista eroa, sillä Swaymanin päästettyjen maalien keskiarvo oli 2,58 ja torjuntaprosentti 91,5, kun Ullmarkin vastaavat tilastot olivat 2,53 ja 91,6.

Kaksikko tarjosi viime vuonnakin Bruinsille selkänojan, mutta ensi kaudella maalivahtipari eroaa, kun Ullmark kaupattiin Ottawa Senatorsiin. Swaymanin kaveriksi Ottawasta saapui Joonas Korpisalo.

1. Connor Hellebuyck ja Laurent Brossoit, Winnipeg Jets

Hellebuyck ja Brossoit pelasivat runkosarjassa erittäin vakuuttavasti. Vezina Trophylla viime kauden päätteeksi palkittu Hellebuyck suli playoffeissa, mutta runkosarjassa hän piti ykkösmaalivahtina huolen siitä, että Jets oli vähiten maaleja päästänyt joukkue. Winnipegin verkkoon tehtiin vain 198 maalia.

Brossoit pystyi antamaan Hellebuyckille erinomaista tulitukea. Hän torjui vain 23 ottelussa, joten hän ei saanut nimeään runkosarjassa vähiten maaleja päästäneen joukkueen maalivahdeille annettavaan William M. Jennings Trophyyn, sillä aloitettuja pelejä olisi täytynyt olla tilillä vähintään 25.

Brossoit (15-5-2) päästi pelaamissaan peleissä keskimäärin vain kaksi maalia ja torjui 92,7 prosenttia laukauksista. Ensi kaudella hän torjuu kiekkoja Chicago Blackhawksissa.