Ensimmäiset suomalaiset Stanley Cup -mestarit

Kun kiekko putosi jäähän Centennial Classic -ulkoilmaottelussa 1. tammikuuta 2017, koko vuoden kestävät NHL:n 100-vuotisjuhlallisuudet alkoivat. Vuonna 1917 perustetun liigan värikkääseen historiaan mahtuu tuhansia tarinoita ja satoja lajin soihtua kantaneita legendoja.
NHL.com/FI kertoo lauantaisin kiehtovia tarinoita vuosisadan varrelta. Tässä juttusarjassa käydään läpi kaikkien aikojen parhaita joukkueita ja dynastioita, jotka ovat marssineet mestaruudesta toiseen. Tällä kertaa vuorossa on viiden Stanley Cup -mestaruuden Edmonton Oilers.

Toukokuun 19. vuonna 1984. Jari Kurrista tuli ensimmäinen suomalainen Stanley Cup -voittaja. Samalla käynnistyi Edmonton Oilersin dynastia, joka tuotti viisi mestaruutta seitsemän vuoden sisään.
Kurri oli yksi seitsemästä Oilers-pelaajasta, jotka juhlivat kaikkia viittä mestaruutta. Muut olivat hyökkääjät Mark Messier ja Glenn Anderson, puolustajat Kevin Lowe, Charlie Huddy ja Randy Gregg sekä maalivahti Grant Fuhr.
Wayne Gretzky ei ollut mukana enää viimeisessä mestaruudessa vuonna 1990. Mutta kaikkien aikojen jääkiekkoilija oli tuon dynastian kivijalka.
- Wayne oli tärkein palanen koko palapelissä. Hän oli niin mahtava pelaaja, että hän teki ympärillään olevista pelaajista parempia. He kaikki kehittyivät hänen itseluottamuksensa ja pelinsä avulla, Edmontonin noiden vuosien GM ja päävalmentaja Glen Sather ylisti Total Hockey -kirjassa.
Sather toimi GM:nä kaikkien viiden mestaruuden aikana ja päävalmentajana neljässä ensimmäisessä tittelissä. John Muckler luotsasi Oilersin mestaruuteen 1990.
Kurrin jälkeen Stanley Cupia nostivat myös Esa Tikkanen ja Reijo Ruotsalainen. Nimensä pokaaliin sai myös Edmontonin kykyjenetsijä Matti Väisänen.
Neljä mestaruutta Oilers-paidassa voittanut Tikkanen teki NHL-debyyttinsä vuoden 1985 Stanley Cup -finaaleissa. Hän pelasi heti alusta lähtien paljon Gretzkyn ja Kurrin rinnalla.

• Luimme toistemme ajatukset. Kaikki pystyivät pelaamaan kaikkia paikkoja, vasenta, oikeata tai sentteriä. Jokaisella oli vain ajatus, että pistetään kiekko maaliin. Ehkä minulla oli vähän puolustavampi rooli. Siitä tuli niin sanottu "Suomen sandwich". Otettiin Jari ja minä ja pistetään Wayne keskelle. Siitä tuli hyvä kinkku, Tikkanen kertoi Pasi Kostiaisen kirjoittamassa "Suomalaiset NHL:ssä" -kirjassa.
  Gretzkykin oli tyytyväinen Tikkasen panokseen. Ainakin suomalaisen itsensä mukaan.
  - Luulen, että se oli erittäin tyytyväinen, koska sain neljä vuotta pelata siinä. Olihan siinä laidassa käytetty vaikka ketä, Raimo Summasta ja Dave Semenkoa eikä yksikään ollut siihen jäänyt, Tikkanen jatkoi.
  Ruotsalainen juhli kahta mestaruutta vaikka ei koskaan pelannut kokonaista kautta Edmontonissa. Hän liittyi Oilersin riveihin keväällä 1987 Sveitsin liigan SC Bernistä ja keväällä 1990 New Jersey Devilsistä. "Rental Rexa" tuli tavallaan valmiiseen pöytään molemmilla kerroilla.
  - Joukkueessa oli tuolloin (1987) paljon huippupelaajia, ja roolini oli vain antaa kiekko heille. Toinen mestaruus merkitsi minulle paljon enemmän, koska silloin minulta odotettiin paljon ja onnistuin hyvin, Ruotsalainen kertoi Ari Mennanderin kirjoittamassa Jari Kurri -kirjassa.
  Ruotsalainen pelasi yhteensä vain 26 runkosarjan ottelua Oilers-paidassa.
  - Reksa on nopein luistelija, jonka kanssa olen koskaan pelannut. Hän nosti joukkueemme taitotasoa huomattavasti. Sääli, ettei hän pelannut kauempaa Edmontonissa, Kurri sanoi samaisessa Mennanderin kirjassa.
  Edmonton tuli mukaan NHL-perheeseen kolmen muun WHA-seuran, Quebec Nordiquesin, Winnipeg Jetsin ja Hartford Whalersin kanssa vuonna 1979. Odotukset ja uho olivat jo tuolloin kovat.
  - Viiden vuoden sisään Edmonton voittaa Stanley Cupin, Oilersin omistaja Peter Pocklington julisti 1979 lähinnä huvittuneille kuulijoille Hockey Hall of Famen mukaan.
  Edmontonilla oli jo valmiiksi Gretzky, jonka seura oli hankkinut WHA-liigan viimeiseksi jääneellä kaudella 1978-79 Indianapolis Racersista. Lisää pohjaa luotiin NHL:n varaustilaisuuksissa vuosina 1979 (Messier, Anderson, Lowe) ja 1980 (Kurri, Paul Coffey, Andy Moog).
  Pocklingtonin ennustus tuli toteen 19. toukokuuta 1984. New York Islanders oli kukistanut Edmontonin kevään 1983 Stanley Cup -finaaleissa ja ottanut samalla neljännen peräkkäisen mestaruutensa. Nyt Islanders sysättiin valtaistuimelta voitoin 4-1 ja Oilersin dynastia käynnistyi.
  Kahdessa seuraavassa mestaruudessaan Edmonton löi finaalisarjoissa Ilkka Sinisalon Philadelphia Flyersin. Vuonna 1985 voitot merkittiin Oilersille 4-1. Kurri teki pudotuspeleissä 19 maalia, millä hän jakaa yhä yhden playoff-kevään ennätystä Philadelphian Reggie Leachin (1976) kanssa.
  Kurri sai keväällä 1985 nimiinsä kaksi muutakin ennätystä. Hän teki yhteensä neljä hattutemppua. Kurri nakutti lisäksi konferenssifinaaleissa Chicago Blackhawksin verkkoon 12 kiekkoa, mikä on yksittäisen playoff-sarjan maaliennätys.
  Kaksi vuotta myöhemmin Edmonton ja Philadelphia tahkosivat täydet seitsemän ottelua. Tällä kertaa Kurri teki Stanley Cupin kohtalon ratkaisseen voittomaalin.

Kahdessa viimeisimmässä mestaruudessa Edmonton kukisti finaaleissa Boston Bruinsin. Vuonna 1988 voitot kirjattiin suoraan 4-0. Oilers osoitti tuolloin osaavansa myös puolustaa: Bruins sai tehtyä neljässä ottelussa yhteensä vain yhdeksän maalia.
Oikeastaan 1980-luvulla mikään vastustajan lääke ei auttanut.
- Jos vastustaja halusi pelata kujalla (likaisesti), me pystyimme siihen. Jos vastustaja halusi pelata kadulla, me pystyimme nopeaan ja avoimeen peliin. Jos vastustaja halusi tiukkaa karvausta, niin löimme heidät siinä. Me pystyimme voittamaan millä tahansa tyylillä, Messier julisti Total Hockey -kirjassa.
Vuonna 1990 Edmonton löi Bostonin voitoin 4-1 ja todisti, että joukkue pystyy voittamaan myös ilman Gretzkyä.
- Se oli hämmentävä tunne, mutta toisaalta mahtava. Näytimme kaikille epäilijöille, joita oli Edmontonissakin paljon, Kurri muisteli Mennanderin kirjassa.
Edmontonin taitotaso aiheutti jopa sääntömuutoksen 1980-luvun puolivälissä. Samaan aikaan tulleiden jäähyjen jälkeen ei enää pelattu neljällä neljää vastaan vaan viidellä viittä vastaan.

• He muuttivat säännön, koska Oilers teki niin paljon maaleja neljällä neljää vastaan. Kun Gretzky, Kurri ja Coffey olivat jäällä, niin he saivat vastustajan pelaajat näyttämään farmimiehiltä, tuohon aikaan Vancouver Canucksia valmentanut Harry Neale sanoi Total Hockey -kirjassa.
  Mutta ei tullut seitsemää peräkkäistä mestaruutta. Keväällä 1986 Edmonton kompastui toisella kierroksella Calgary Flamesiin vaikka oli ollut runkosarjassa NHL:n paras joukkue. Calgaryn voittomaali "Game Sevenissä" syntyi Oilersin tulokaspakki Steve Smithin mailasta. 23-vuotispäiviään viettäneen Smithin avaussyöttö meni Fuhrin kautta omaan verkkoon.
  Edmontonin tähdet olivat hurjastelleet kauden 1985-86 runkosarjassa ennen playoff-pettymystä. Gretzky teki NHL:n yhden kauden piste-ennätyksen 52+163=215, jota tuskin rikotaan koskaan. Kurrista (68+63=131) tuli kaikkien aikojen ensimmäinen eurooppalainen maalipörssin voittaja. Coffey (48+90=138) teki yhä voimassa olevan puolustajien yhden kauden maaliennätyksen.
  Oilersin hajoaminen alkoi jo marraskuussa 1987, kun Coffey kaupattiin Pittsburgh Penguinsiin. Se isoin asia oli tietenkin Gretzkyn siirtyminen Los Angeles Kingsiin elokuussa 1988.
  Gretzkyn Los Angeles kukisti Edmontonin kevään 1989 pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella. Oilers kosti vuotta myöhemmin tiputtamalla Kingsin pudotuspelien toisella kierroksella suoraan voitoin 4-0 ja marssimalla mestaruuteen. Tällä kertaa pokaalia nosti ensimmäisenä Messier, joka oli korvannut Gretzkyn Oilersin kapteenina.
  Kurri oli Edmontonin neljänä ensimmäisenä mestaruusvuonna joka kerta NHL:n pudotuspelien paras maalintekijä. Hänen arvostuksensa ei kuitenkaan rajoittunut pelkästään siihen, että mies osasi viimeistellä Gretzkyn tarjoiluista. Kurrin kahden suunnan peliä ihasteltiin.
  - Meillä on muutamia mahtavia ihmisiä, All-Star -pelaajia. Mutta Jari Kurri on ylivoimaisesti kokonaisvaltaisesti meidän paras pelaajamme, Oilersin johtoryhmään kuulunut Barry Fraser sanoi kultaisina vuosina Hockey Hall of Famen verkkosivujen mukaan.

Vuonna 1990 pudotuspelien maali- ja pistepörssin voitti Oilersin Craig Simpson. Coffey-kaupassa Pittsburghista tullut Simpson oli tärkeä mies Edmontonin kahdessa viimeisessä mestaruudessa. Tikkanen iski tuona keväänä 13 osumaa, joka on hänen playoff-ennätyksensä.
Gretzky palkittiin Conn Smythe Trophylla 1985 ja 1988. Messier vei palkinnon 1984 ja maalivahti Bill Ranford 1990. Keskimmäisenä mestaruuskeväänä 1987 Conn Smythe meni hävinneen joukkueen pelajalle, Philadelphian maalivahti Ron Hextallille.
Edmontonin mestaruusjoukkueisiin kuuluneet pelaajat ovat yhä NHL:n pudotuspelien kaikkien aikojen pistepörssin kärkipaikoilla. Gretzky on ykkönen, Messier kakkonen, Kurri kolmonen, Anderson nelonen ja Coffey kuudes.
Edmontonin mestaruusporukka hajosi lopullisesti 1990-luvun alkuvuosina. "Oilers East" eli New York Rangers voitti vielä mestaruuden 1994. Tuossa Rangers-porukassa luistelivat Oilersissa juhlineista pelaajista Messier, Tikkanen, Anderson, Lowe, Craig MacTavish, Adam Graves ja Jeff Beukeboom.
Edmonton on kultavuosiensa jälkeen yltänyt Stanley Cup -finaaleihin vain vuonna 2006. Läntisen konferenssin kahdeksannelta sijalta pudotuspeleihin lähtenyt Oilers paineli tähtipuolustaja Chris Prongerin johdolla lähes päätyyn saakka ennen kuin hävisi Carolina Hurricanesille.
Monien synkkien vuosien jälkeen Edmontonissa on jälleen optimismia. Nähtäväksi jää, pystyykö nykykiekon supertähti Connor McDavid johtamaan Oilersin samaan glooriaan kuin nuo monille suomalaisillekin unohtumattomat 1980-luvun kultapojat.