Toista Jagrin kaltaista pelaajaa ei enää tule

Poikalapsi syntyi Kladnon kaupungissa, päivä oli helmikuun 15. 1972. Hän jakoi syntymäpäivän muiden muassa uraauurtaneen tiedemies Galileo Galilein kanssa. Myös tuo poika tulisi kasvamaan legendaariseksi hahmoksi.

Pojan kotimaa oli tuolloin Tshekkoslovakia, ja hän sai nimekseen Jaromir, isoisänsä mukaan. Neljä vuotta aiemmin Neuvostoliiton miehityksen takia menehtynyt Jaromir Sr. antoi postuumisti kuolinvuodellaan pojanpojalleen myös pelinumeron. Jaromir Jagr pelasi uransa läpi numerolla 68. Nimen ja numeron yhdistelmä on yksi NHL:n tunnetuimmista.
Aikahyppäys reilua kahta viikkoa vaille 46 vuotta eteenpäin. Tshekkoslovakia on ollut Tshekiksi ja Slovakiaksi jakautunut jo hippusen yli neljännesvuosisadan, kun poika palaa mieheksi varttuneena, takatukkia kasvattaneena ja leikanneena, koko urheilumaailman tuntemana, kunnioittamana ja menestyksellä kuorrutettuna kotiin.
Lisää aiheesta: [Flames siunasi Jagrin lähdön Tshekkiin | Jagr kuuluu NHL:n legendojen joukkoon]
Jaromir Jagrin NHL-ura alkaa olla ohi.
Uskomaton lause, surumielinenkin. Jagr on pelannut niin kauan, että hänen lähtöään maailman parhaasta jääkiekkoliigasta ei ole edes osannut odottaa, sillä hänhän on oikeastaan jo kuulunut kalustoon. Tiedossa toki on ollut, ettei hänkään pelaisi loputtomiin kapeissa kaukaloissa.
Uskomaton tuo lause on siksikin, että se kirjoitetaan vasta nyt. Miehen ikä pyöristetään jo 50:een, mutta niin vain hän teki vielä tälläkin kaudella NHL-maalin.
Ensimmäisensä mies iski lokakuun seitsemäs päivä vuonna 1990 Pittsburgh Penguinsin paidassa New Jersey Devilsiä vastaan. Steven Stamkos täytti samana päivänä kahdeksan kuukautta ja John Tavares oli kaksi- ja puoliviikkoinen taapero.

Debyyttikausi johti lopulta Penguinsin seurahistorian ensimmäiseen Stanley Cupiin. Jagr otti tekemisellään ja pelaamisellaan suuren roolin Penguinsin hyökkäyksessä, vaikka johtotähtenä olikin tuon hetken maailman ylivoimaisesti paras jääkiekkoilija Mario Lemieux. Riemuisaa oli, kun huomattiin, että yksi anagrammi sanasta Jaromir oli Mario Jr.
Kaksi kautta, kaksi Stanley Cupia. Yhteensä 11 kautta teräskaupungissa, ja niiden aikana hurjat 439 runkosarjamaalia. Tuli Hart Trophy vuonna 1999, viisi pistepörssin voittoa noina vuosina sekä kaksi Lester B. Pearson Awardia. Pittsburgh rakasti Jagria, ja hän rakasti takaisin.

• Kaikki fanit ja ihmiset organisaatiossa kohtelivat minua kuin olisin heidän oma lapsensa. He tiesivät, kuinka vaikeaa kaikki oli minulle. Tunsin, että kaikki yrittivät auttaa minua. Siksi minulla on niin paljon hyviä muistoja, hän sanoi reilu vuosi sitten NHL.comin haastattelussa.
  - Voitimme vain kaksi Stanley Cupia, mutta jos Mariolla ei olisi ollut selkäongelmiaan, olisimme voittaneet kolme tai neljä lisää. Joukkue oli niin hyvä, hän jatkoi.
  Jagr pysyi itärannikolla vielä kaudet 2001-08 Washington Capitalsissa ja New York Rangersissa. Noina vuosina vain Joe Thornton pystyi yhdelläkään kaudella Jagria kovempaan pistelukemaan, kun tshekki takoi Rangersille 54+69 paunaa kaudella 2005-06. Thornton teki tehonsa 29+96 samalla sesongilla, mikä esti Jagrilta uran kuudennen Art Ross Trophyn, muttei kolmatta Lester B. Pearson Awardia kauden jälkeen.
  Pudotuspelimenestystä ei tullut, tuli lähtö itään. Monelle poistuminen NHL:stä 36-vuotiaana olisi ollut taalakaukaloiden joutsenlaulu, mutta Jaromir Jagr ei ole yksi monesta. Hän siirtyi kolmeksi kaudeksi Avangard Omskiin. 155 runkosarjaottelua tehoin 66+79, pudotuspeleissä 26 ottelua, tehot 7+13. Yksi finaalipaikka Raimo Summasen valmentamassa joukkueessa. Tarinoita ja huhuja on tuosta ajasta kuulunut, osa niistä yhä elossa.

Moni pelaaja on 39-vuotiaana viettänyt jo hetkisen kiekkoeläkeläisen elämää, mutta Jagr vasta aloitti tuolloin NHL-uransa toisen näytöksen. Hän meni vuoron perään Philadelphia Flyersiin, Dallas Starsiin, Boston Bruinsiin, New Jersey Devilsiin ja Florida Panthersiin ja Calgary Flamesiin.
Jokainen paikka ja ottelu jätti jälkiä ikääntyvään Jagriin, mutta Jagrin taakseen jättämät jäljet olivat vaikuttavampia. Hän antoi jokaiselle jotain.
- Paras tapa kuvailla Jaromiria on se, että hän rakastaa peliä niin kuin jotkin ihmiset rakastavat lapsiaan, sanoi Panthersin aikainen joukkuekaveri Jussi Jokinen Jagrista New York Timesille huhtikuussa 2016.
Ensimmäisenä hallille, viimeisenä sieltä pois. Eikä tuokaan riittänyt Jagrille. Mies kulki halleille ja punttisaleille täysin omien aikataulujensa mukaan kelloon katsomatta. Floridassa oppia imi myös Suomen parhaaksi jääkiekkoilijaksi noussut Aleksander Barkov.

Jagr lähtee kotimaahansa NHL:n historian kolmanneksi eniten otteluita (1 733) pelanneena pelaajana. Pisteitä hänellä on toiseksi eniten (1 921), maaleja kolmanneksi eniten (766). Vain viisi pelaajaa - Wayne Gretzky, Lemieux, Steve Yzerman, Phil Esposito ja Bernie Nicholls - ovat tehneet yhdellä kaudella enemmän pisteitä kuin Jagr.
Jagrin lopullinen suuruus piilee kuitenkin siellä, minne tilastot eivät yllä. Se kumpuaa siitä, että Jagr teki näin pitkän uran aikakautena, jolloin jääkiekon pelaaminen muuttui kaikkein nopeimmin ja radikaaleimmin. Hän pelasi 1990-luvulla, pahimman mailahäirinnän aikakautena, uudisti tekemistään 2000-luvun vaatimuksiin ja teki tulosta vielä 2010-luvullakin.
Eikä hän tehnyt tuota uraa varjoissa, vaan näyttämönä oli NHL.
Hän oli huipulla niin pitkään ja niin monen erilaisen jääkiekon aikakaudella, että se nostaa hänet kaikkien aikojen jääkiekkoilijaa etsittäessä jopa Gretzkyn, Lemieux'n ja Bobby Orrin kastiin.
Olen saanut toimittajan urallani kunnian haastatella häntä kerran. Tämä tapahtui Bratislavan MM-kisoissa Tshekin aamujäiden jälkeen ennen kuin joukkueen oli määrä kohdata alkusarjan ottelussa Suomi. Olin laittanut merkille, että Jagr hymyili läpi harjoitusten, ja kysyin häneltä syytä siihen.
- Ainoa tapa, jolla osaan pelata jääkiekkoa, on pitää hauskaa samalla, hän sanoi ja teki illan ottelussa voittomaalin.
Jos joskus mietimme Jaromir Jagrin pitkän uran salaisuutta, se taisi selvitä silloin.