Kolme kysymystä: Winnipeg Jets

NHL-kauden 2024-25 harjoitusleirejä odotellessa otamme liigan kaikki 32 joukkuetta vuorollaan lähempään tarkasteluun elokuun alusta lähtien. Viimeisenä nostamme esiin kolme olennaista kysymystä Winnipeg Jetsistä.

Winnipeg Jets lähtee metsästämään alkavallakin kaudella pudotuspelipaikkaa. Joukkueessa ei muuttunut kesällä mikään niin radikaalisti, että Jets olisi esimerkiksi Sean Monahanin ja Tyler Toffolin poistumisen myötä valahtanut playoff-joukkueiden ulkopuolelle. Urakkaa Jetsillä kuitenkin on edessään, sillä leikiten Winnipeg ei playoffeihin selviä.

Kuka täyttää Monahanin saappaat?

Jets sai viime vuonna pelaajasiirtojen takarajalla haaviinsa keskushyökkääjä Sean Monahanin Montreal Canadiensista, ja hän sopi Winnipegin joukkueeseen erittäin hyvin. Playoffeissa Monahanilla oli tuloksenteon suhteen hiljaisempaa, mutta runkosarjassa hän kirjautti 34 otteluun tehot 13+11=24.

Kanadalaiskeskushyökkääjä ei pelannut koko viime kautta Jetsissä, mutta hän oli joukkueeseen selkeä vahvistus pätevänä kahden suunnan sentterinä tulosketjussa. Nyt kysymys on, kuka pystyy hänen saappaansa täyttämään, sillä Jets ei tehnyt kesän aikana merkittäviä hankintoja.

Jetsin ykkösketjun keskellä pelaa itseoikeutetusti Mark Scheifele, mutta hänen takanaan sentteripaletti on hivenen auki. Cole Perfettillä, 22, voisi olla jo eväitä vakiinnuttaa paikkansa keskikaistalla, vaikka viime kaudellakin hän pelasi suurimmaksi osaksi laidassa.

Perfetti palvelee parhaiten tulosketjuissa, joten jos paikkaa ei irtoa kakkosketjun keskeltä, hän pelannee samassa vitjassa laidalla. Monahanin saappaisiin on tyrkyllä myös Vladislav Namestnikov, joka hoiti roolia viime vuonna ennen Monahanin tuloa.

Perfetti pystynee nousemaan tulosketjujen keskushyökkääjäksi lähivuosina, vaikka tulevalla sesongilla ei nähtäisikään vielä läpimurtoa. Tyrkyllä samoille tonteille ovat kuitenkin Jetsin seuraavassa sukupolvessa myös suomalaishyökkääjä Brad Lambert ja Pittsburgh Penguinsista yllättäen kesällä vaihtokaupan kautta saapunut Brayden Yager.

Mistä lisää tehoja hyökkäyspäässä?

Jetsin menestyksen resepti viime kaudella runkosarjassa oli vahva puolustus- ja maalivahtipeli. Jets päästi vain 198 maalia ja jakoi liigan tilaston ykkössijan Florida Panthersin kanssa. Kun Colorado Avalanche tekikin playoffeissa yhtäkkiä Winnipegin puolustuksesta reikäjuustoa ja iski 5–6 maalia per ottelu, jäi Jetsille vain luu kouraan.

Tietysti viisi tai kuusi päästettyä maalia on liikaa pelissä kuin pelissä, ja harvoin yksikään tällaisista otteluista enää kääntyy omaksi eduksi. Jets pystyy laittamaan tasakentällisin kiekkoja maaliin kohtuullisella tehokkuudella, mutta ylivoima on sakannut jo useamman kauden ajan. Kun uusia artisteja hyökkäykseen ei kesällä hankittu, käytännössä tehot pitää raapia irti vanhasta pelaajarungosta.

Periaatteessa Jetsiltä löytyy ylivoimalle hyviä palasia. Siniviivalle voi laittaa kiekollisesti taitavan Josh Morrisseyn, joka pystyy hoitamaan oman leiviskänsä. Ylivoimalle löytyy maalintekijäksi Kyle Connor, joka osaa tulittaa laattaa pussiin myös kauempaa. Erityisesti viime kauden alkupuolella hän oli hyvä ennen loukkaantumistaan.

Tasaisena tuloksentekijänä ykkösylivoimaan löytyy myös Scheifele, mutta näiden itsestään selvien valintojen jälkeen on vielä kaksi paikkaa täytettävänä. Jets voisi helpottaa urakkaansa jo voittamalla enemmän aloituksia ylivoimalla, jolloin arvokkaita sekunteja ei tuhraantuisi kiekkoja hakiessa. Scheifele kaivoi aloitukset joukkueelleen ylivoimalla vain 48,5 prosentin teholla, mihin pitäisi tulla roima parannus, sillä hän on ylivoimatilanteissa ensisijainen aloittaja.

Scott Arnielilla on uutena päävalmentajana edessään melkoinen savotta. Miten ylivoimapalaset asetellaan? Miten kiekko saadaan alueelle tehokkaammin? Mitä ratkaisuja esimerkiksi aloitusympyrässä voidaan tehdä?

Pystyykö Kähkönen antamaan riittävästi lepoa Hellebuyckille?

Jetsillä on tolppien välissä kaksi kertaa NHL:n parhaaksi maalivahdiksi valittu Connor Hellebuyck, jonka tuorein Vezina Trophy -voitto on viime kaudelta. Hellebuyck pysäyttää kiekot tehtaan takuulla runkosarjassa, mutta hän on kuitenkin joutunut urakoimaan isoja ottelumääriä. Viime kaudella hän pelasi 60 ottelua, ja sitä edeltävillä kausilla 64 ja 66.

Kahtena edellisenä keväänä Hellebuyck on kuitenkin ollut pudotuspeleissä yllättävän heikko. Toissa kaudella hänen päästettyjen maalien keskiarvonsa oli viidessä playoff-ottelussa 3,44 ja viime keväänä surkea 5,23.

Avalanche pystyi tekemään Jetsin puolustamisesta viime keväänä vaikeaa, mutta osansa oman verkon heilumisesta saa ottaa piikkiinsä myös Hellebuyck, jolta pelejä kääntävät torjunnat jäivät tekemättä. On mahdotonta sanoa, mistä heikot otteet playoffeissa johtuvat, mutta kenties hieman kevyempi kuorma runkosarjassa voisi säästää 31-vuotiasta yhdysvaltalaisveskaria pudotuspeleihin.

Yksi Jetsin tämän kesän harvoista hankinnoista oli suomalaismaalivahti Kaapo Kähkönen, joka pääsee tulevalla kaudella Hellebuyckin aisapariksi. Kähkönen on pystynyt parhailla kausillaan torjumaan hyvin kakkosveskarina, ja Jetsin kollektiivin takana hän pystyy siihen varmasti taas. Jos Kähkönen pystyisi pelaamaan 25-30 ottelua, se helpottaisi jo paljon Hellebuyckin taakkaa.