Tyytyväinen ei saa olla koskaan, mutta nyt oma peli alkaa jo tuntua vähän paremmalta. En tiedä olinko sitten kesäterässä alkukaudella, kun välillä jalka liikkui ja välillä ei. Nyt tuntuu siltä, että on koko ajan pelissä mukana ja pystyy vähän kontrolloimaan peliä kiekon kanssa ja ilman, ja tietää, mihin kiekko on menossa. Se tulee pelien mukana. Kun on peli joka toinen päivä, niin se auttaa aika paljon. Alkukaudella pelattiin paljon pelejä, sitten huilattiin viikko ja sitten taas pari peliä ja tauko. Vaikea päästä peliin mukaan siinä tilanteessa, varsinkin, kun vastustajat on jo pelissä kiinni ja me ikään kuin vasta tullaan kesälomilta.
Tuoreimmat uutiset maailman parhaan jääkiekkosarjan tapahtumista tarjoaa [@NHL\_fi]
Jäähyminuutit ei välttämättä johdu siitä, että on aggressiivinen pelaaja. Ne voi tulla vaikka kampituksesta tai koukkimisesta. Ehkä olen ollut huolellinen, kun jäähyminuutteja ei ole vielä tullut tällä kaudella. Totta kai tiedostan, että jos lähden koukkimaan, niin tuleehan siitä helposti jäähy, kun laittaa mailan vastustajan kainaloon. Tai jos on vähän perässä ja alkaa huitoa. Sitä ei kannata tehdä, sillä siitä tulee aina jäähy. Enkä lähde taklaamaan ketään. Mutta joskus ne jäähytkin tulee, eikä niistä pääse mitenkään eroon.
En ole ollut jäähyllä tällä kaudella, mutta mulla on aina ollut semmoinen fiilis, että kun istun siinä jäähypenkillä vaihtopenkkiä vastapäätä, niin olen tehnyt jotain väärää ja koko joukkue joutuu taistelemaan alivoimalla. Se on yksi huonoimmista fiiliksistä, mitä voi olla. Ellei sitten ole sellainen jäähy, että molemmat menee, vastustaja ja itse. Mutta jos joutuu yksin menemään jostain tyhmästä jäähystä, niin se on huonoin fiilis, mitä voi olla.