Gallagherin käsi murtui, ja sairauslomaa on jäljellä vielä ainakin viisi viikkoa. Mutta tilanteessa olisi hänen mukaansa voinut käydä pahemminkin.
- Kiekko taisi pyöriä hieman, eikä Shea osunut siihen kunnolla. Kiekolla ei ollut nopeutta kuin vajaat 160 km/t. En edes halua tietää, miltä käteni olisi näyttänyt, jos hän olisi saanut kutinsa kunnolla kohdalleen, Gallagher tuumi.
Shaw'n tavoin myös Gallagher on oppinut välttämään Weberin hirmulämärit vastustajan maalin edessä. Tapa muistuttaa sitä, miten baseballissa lyöntivuorossa oleva lukee syöttäjän käden asentoa. Gallagher katsoo, mihin Weber ampuu, ja yrittää päästä syrjään tulilinjalta.
- Aloin jo hiljalleen tietää, mihin hän milloinkin ampui. Ennakoin vedon suunnan ja siirryin sivummalle. Mutta sen yhden kerran luin väärin, ja se kostautui heti, Gallagher kertoi.
Weberin laukaus on ollut hänen tavaramerkkinsä Brittiläisen Kolumbian Sicamousissa vietetyistä junnuvuosista lähtien. Tuolloin hänellä oli tapana harjoitella laukauksia puumailalla tuntikausia. Se selittänee hänen mieltymyksensä jäykempiin mailoihin.
- Rakastin laukomista nuorempana. Halusin treenata sitä koko ajan, ennen harjoituksia ja myös kaukalon ulkopuolella. Minulla oli junnuna kokoisekseni ihan kelpo veto. Ei se tietenkään samanlainen tykki ollut kuin nyt, mutta sain kiekon sentään kohoamaan, kun toiset vielä liu'uttivat lätkää jäätä pitkin, Weber muisteli.