Laineen mukaan mikään ei estänyt häntä ja hänen ystäviään, joihin kuuluivat Ojalan veljekset Niko ja Aleksi, pelaamasta talvisin pihateillä, kaduilla ja ulkokaukaloissa.
- Pelasimme aina, satoipa lunta tai olipa miten kylmä tahansa. Piti vain laittaa enemmän vaatetta päälle. Emme välittäneet säästä. Ulkona pelaamisessa on ihan eri fiilis verrattuna pelaamiseen sisällä, Laine sanoi.
- Ulkona pelaamaan pääsi kuka tahansa ja milloin tahansa. Siksi se oli niin hauskaa.
Laine ja Ojalan veljekset pelasivat monessa eri paikassa, ja talvipäivä ilman ulkopelejä oli harvinaisuus.
- Kotoani oli heidän luokseen viiden minuutin matka fillarilla. Pelasimme aina jossain. Joskus kavereideni luona, joskus minun kotonani. Kaikilla oli maali ja pihatie, niin saimme pelit pystyyn. Pelasimme joka päivä koulun jälkeen ja kuvittelimme olevamme oikeita pelaajia, Laine muisteli.
Laine ei enää muistanut, keitä SM-liigan pelaajia hän jäljitteli pihapeleissä, mutta hän kertoi menneensä tarvittaessa maalille.
- Pelasin paljon maalivahtina. Vaihdoimme paikkoja koko ajan, ja yhden piti olla aina veskarina. Se oli tosi hauskaa.