Olympiajääkiekon ikimuistoisimmat suomalaishetket

NHL:n komissaari Gary Bettman kertoi viime perjantaina pitkään odotetun uutisen. NHL-pelaajat palaavat olympiajäille 12 vuoden tauon jälkeen Milanon ja Cortinan kisoissa 2026.

NHL-pelaajat olivat mukana olympialaisissa edellisen kerran vuonna 2014, minkä jälkeen maailman parhaiden jääkiekkoilijoiden välisiä mittelöitä on nähty ainoastaan vuoden 2016 World Cup -turnauksessa. Kahden vuoden kuluttua odotus päättyy ja Suomen uusin NHL-sukupolvi pääsee ensimmäistä kertaa tavoittelemaan olympiakultaa Leijonien paidassa.

Ilouutisen myötä palataan ajassa taaksepäin muutamiin Leijonien ikimuistoisimpiin hetkiin aiemmissa olympiaturnauksissa.

Ensimmäinen mitali Calgaryssa

Pentti Matikaisen pitkä elämäntyö jääkiekossa tiivistyy lopulta kenties kaikkein vahvimmin turnaukseen, jossa Suomi mursi oman lasikattonsa ja näytti ensimmäisen kerran olevansa todella valmis taistelemaan menestyksestä ketä tahansa vastaan.

Vuoden 1988 olympialaiset järjestettiin Calgaryssa. Aiemmin kahdesti neljänneksi sijoittunut Suomi hävisi turnauksessa vain kaksi ottelua: avausottelunsa Sveitsille ja jatkosarjan ottelun Tshekkoslovakialle. Kymmenen ottelun aikana Leijonat kuitenkin iski upeat 40 maalia ja onnistui lopulta kaatamaan jopa Neuvostoliiton, joka kuitenkin voitti kultamitalin aiempien tulosten perusteella sarjataulukkomuotoisessa kisaformaatissa. Kyse oli turnauksen ainoasta ottelusta, jota Neuvostoliitto ei voittanut.

Hopeamitali oli Leijonien kautta aikain ensimmäinen olympiajääkiekossa. Timo Blomqvist oli joukkueen kapteeni, Erkki Lehtonen paras pistemies tehoin 4+6=10.

Torinon hurja finaali

Suomen jääkiekkomaajoukkueen kaikkien aikojen kovimpana usein pidetty saavutus on peräisin vuoden 2006 olympiaturnauksesta. Kisat järjestettiin Italiassa, jonne palataan vuonna 2026. Leijonat oli yhden voiton päässä olympiakullasta.

Kahdeksan ottelua pelannut leijonalauma jyräsi läpi kaiken ja kaikkien. Sveitsi, Italia, Saksa ja jopa Kanada joutuivat kokemaan Suomen hirmuvireen jäädessään ilman ensimmäistäkään tehtyä maalia. Vain Tshekki sai alkusarjassa kiekon Leijonien pömpeliin. Puolivälierässä Suomi löi Yhdysvallat, ja Antero Niittymäen turnauksen kolmas nollapeli Venäjää vastaan pelatussa välierässä varmisti "unelmafinaalin" Suomen ja Ruotsin välillä.

Kimmo Timonen teki loppuottelussa Suomen 1-0 johtomaalin, ja toisessa erässä Ville Peltonen nosti Leijonat tasoihin Ruotsin terästäytymisen jälkeen. Leijonien olympiahistorian todennäköisesti ikimuistoisin hetki – toki ikävällä tavalla – koettiin kolmannen erän ensimmäisessä aloituksessa, jossa Saku Koivun mailan katkeaminen päästi Ruotsin hyökkäysalueelle, missä Nicklas Lidström laukoi kiekon siniviivalta verkkoon ja johdatti osumallaan Tre Kronorin olympiavoittoon.

Jäävettä niskavilloihin Vancouverissa

Seuraava ikimuistoinen hetki on heti seuraavasta turnauksesta. Jälleen kyseessä on katkera muisto, joskaan ei vielä aivan yhtä kovin panoksin kuin edellä. Tässä palataan vuoden 2010 olympialaisiin Vancouverissa, ja tarkemmin jääkiekkoturnauksen välierään.

Suomessa odotus oli tapissa, kun kiekko putosi jäähän Canada Hockey Placessa 26. helmikuuta 2010, suomalaisittain parhaaseen katseluaikaan. Kupla oli puhjennut noin 20 minuuttia myöhemmin, kun Yhdysvallat oli takonut kuusi maalia Leijonien verkkoon. Miikka Kiprusoff vaihdettiin pois 4-0 osuman jälkeen, mutta Nicklas Bäckström joutui ottamaan vastaan vielä kaksi maalia 15 sekunnin sisällä toisistaan.

Tyrmistynyt tunnelma on jäänyt suomalaisen jääkiekon DNA:han. Lohtua toki löytyi seuraavan päivän pronssiottelusta, jossa Suomi näytti ensin jo lannistuneen totaalisesti. Olli Jokisen johdolla tehdyt neljä maalia kolmannessa erässä nostivat Leijonat kuitenkin 5-3 voittoon Slovakiasta.

Legendaarisen sukupolven viimeinen kerta

Viimeisin NHL-pelaajien kanssa pelattu olympiaturnaus jakaa suomalaisen jääkiekon sukupolvet kahtia. Vuoden 2014 turnaus oli pieni pilkahdus tulevaan, mutta ensisijaisesti vielä menneisyyden tähtien viimeistä marssia.

Aleksander Barkov, Mikael Granlund ja Olli Määttä olivat jo mukana joukkueessa, jonka toista ääripäätä olivat Sami Salo, Kimmo Timonen sekä Barkovia 25 vuotta vanhempi Teemu Selänne. Ikäluokat kulkivat kuitenkin rinta rinnan, sillä Granlundin tehdessä seitsemän pistettä Selännekin ylsi edelleen kuuteen.

Suomi hävisi alkulohkossaan vain Kanadalle – jatkoajalla – mutta kohtasi pudotuspeleissä pelkkiä jääkiekon jättimaita. Kultahaaveet romuttuivat tutun veljeskansan käsittelyssä Ruotsin voittaessa välierän 2-1. Aivan kuten neljä vuotta sitten, Suomi kuitenkin terästäytyi pronssiotteluun ja pyyhkäisi Yhdysvallat tieltään 5-0 voitolla.

Tuukka Rask johdatti Leijonat pronssille nollapelillään, Selänne puolestaan poistui maajoukkuejääkiekon suurelta näyttämöltä kahden maalin suorituksella. Ottelu edustaa vallanvaihtoa Suomen jääkiekon kirkkaimmalla huipulla. Vanha polvi väistyi tunteikkain tunnelmin, ja Barkovin johtama uusi rintama teki vasta tuloaan.

Hallitsevana mestarina Milanoon

Kun kiekko kahden vuoden kuluttua putoaa jäähän Italiassa, Barkov lienee jälleen mukana. Ympärilleen hän saa ehkä sittenkin Suomen kaikkien aikojen lahjakkainta sukupolvea Mikko Rantasesta Sebastian Ahoon, Miro Heiskasesta Roope Hintziin ja Juuse Sarokseen. Tehtävänä on puolustaa olympiakultaa, jonka Leijonat vihdoin saavutti NHL-pelaajien poissa ollessa.

Vancouverin pronssivalmentaja Jukka Jalonen huipensi vailla vertaista olevan palkintokaappinsa Pekingin talviolympialaisissa 2022, joissa Suomi ei hävinnyt kertaakaan. Lohkovaiheessa yksi voitto – viimeisessä ottelussa Ruotsista – piti kaivaa jatkoajan kautta, mutta kaikkiaan kuudessa ottelussaan Leijonat päästi yhteensä ainoastaan kahdeksan maalia.

Venäjän olympiakomitean joukkuetta vastaan pelatussa finaalissa Suomi oli ensimmäisen erän jälkeen tappiolla, mutta käytti seuraavien erien alut tehokkaasti hyödykseen. Ville Pokka tasoitti toisen erän alussa Hannes Björnisen esityöstä, ja Björninen itse iski 2-1 voittomaalin kolmannen erän alkuun. Välierässä nollapelin torjunut Harri Säteri onnistui jälleen, ja hänen koko turnauksen torjuntaprosentikseen muodostui hurja 96,2.