Pitkän kiekon ja paitsion pitkä historia

Kolumnistimme Risto Pakarinen kertoo kauden mittaan joka kuukausi esimerkkejä siitä, kuinka NHL:n ja Euroopan välinen vuosikymmeniä kestänyt kisailu on edistänyt jääkiekon kehitystä.

Vaikka joskus tuntuu, että jääkiekon säännöt muuttuvat joka vuosi, peli on pääpiirteissään ollut samanlainen melkein alusta saakka. Toki aivan alkuvuosina esimerkiksi pelaajien määrä vaihteli, ennen kuin NHA vuonna 1911 siirtyi kuuden pelaajan peliin. Maalivahdit saivat heittäytyä jäähän kaudesta 1917–18, eli aivan NHL:n alkumetreiltä lähtien.

Euroopassa jääkiekko ei ollut vielä kovin järjestäytynyttä, eikä sääntömuutoksiinkaan siksi ollut syytä.

Osaa säännöistä on muutettu olosuhteiden muututtua. NHL:ssä sellainen oli kotijoukkueelle annettu oikeus valita puolensa ottelun alussa. Meillä Suomessa jäähallit tekivät turhaksi puolenvaihdon kolmannen erän puolessa välissä.

Ja sitten on pari aivan lajin perussääntöä, joita on viilailtu moneen kertaan vuosien varrella, monessa liigassa Atlantin molemmilla puolilla. Syitä olivat pelin vauhdittaminen tai maalinteon helpottaminen, turvallisuustekijät tai yksinkertaisesti parempi viihdearvo.

Sellaisia ovat paitsio – ja sen eri muodot – ja pitkä kiekko.

Paitsio piti keksiä 1920-luvun lopussa, kun eteenpäin syöttäminen sallittiin, mutta samalla haluttiin estää vastustajan maalilla kyttääminen. Euroopassa pelattiin aluksi jalkapallonomaisella paitsiosäännöllä, mutta nopeasti paitsion määritelmäksi syntyi nykyinen sääntö, jonka mukaan kiekon pitää olla hyökkäysalueella – siniviivan oikealla puolella – ennen hyökkäävää pelaajaa.

Euroopassa siirryttiin yhteen aloituspisteeseen paitsioiden jälkeen. Piste oli kentän keskellä, 1,5 metriä siniviivasta keskialueen puolelle. Kahteen aloituspisteeseen palattiin 1979, ja siitä lähtien Euroopan ja NHL:n paitsiosäännöt ovat olleet melkein samanlaiset.

Helppo sääntö, mutta… Vuonna 1943 jäähän piti maalata kolmaskin viiva. Punaviiva. Sen tarkoituksena oli nimenomaan paitsiovihellysten määrän vähentäminen. Silloisten sääntöjen mukaan kiekon sai syöttää eteenpäin ainoastaan omalla alueella ja hyökkäyssiniviiva piti ylittää luistellen. Niinpä peli jäi helposti jumiin.

Sääntökirjan kesällä 1943 uusiksi kirjoittanut Frank Boucher lisäsi kirjaan kompromissiviivan. Peli varmasti aukenisi, jos kiekon saisi syöttää keskiviivalle saakka?

Niin kävi.

Punaviiva toimi keskialueen paitsion – tai kahden viivan syötön – merkkinä viitisenkymmentä vuotta, mutta kun vauhti kiihtyi ja pelaajat olivat kookkaampia, käynnistyi keskustelu sen poistamisesta, samasta syystä kuin se oli alun perin sinne laitettukin. Kentälle piti saada lisää tilaa.

Vuonna 1990 uuden Global Hockey Leaguen perustaja kertoi, että kun liiga starttaa, he ottavat pois punaviivan. Liiga ei koskaan päässyt käyntiin. Ruotsissa pelattiin kokeiluturnaus 1994, ja IIHF päätti tehdä kaudesta 1997–98 testikauden, jolloin eri maat testailivat keskialueen paitsion poistamisen vaikutuksia omissa sarjoissaan.

– Näin voisimme näyttää NHL:lle edistyksellisyyttä, Jääkiekkoliiton silloinen toimitusjohtaja Jukka-Pekka Vuorinen totesi Suomen kotikisojen aikaan.

NHL seurasi esimerkkiä kaudella 2005–06.

Myös pitkästä kiekosta on nähty muutama eri versio. Pohjois-Amerikan sääntöihin pitkä kiekko lisättiin 1937, ja puolustavan joukkueen pelaajan piti ehtiä koskemaan kiekkoon ensin. Euroopan puolella säännöissä todettiin vielä vuonna 1966, että ”jos pelaaja ampuu kiekon omalta kenttäpuoliskoltaan (keskiviivan takaa) yli vastapuolen maaliviivan, on pelattu pitkä syöttölaukaus (=icing) ja peli on keskeytettävä".

Lisäksi säännön lopussa on huomautus, että "tätä sääntöä noudatetaan katsomatta siihen, ovatko joukkueet tasalukuisia tai ei".

Pelin vauhdittamiseksi Euroopassakin otettiin käyttöön se pitkän kiekon versio, jossa puolustavan joukkueen pelaajan on koskettava kiekkoa ensimmäisenä. Valitettavasti siitä seurasi vauhtien kiihtyminen lähellä laitaa. Tshekkipuolustaja Ludek Cajkan vakavan loukkaantumisen jälkeen vuonna 1990 Euroopassa otettiin käyttöön ”vanha” pitkän sääntö, jossa peli vihellettiin poikki, kun kiekko ylitti päätyviivan.

Viitisentoista vuotta sitten USHL-junioriliigan urheilujohtaja Scott Brand kehitti uudenlaisen kahden säännön välimuodon, jossa linjatuomari arvioi tilanteen aloituspisteen kohdalla ja viheltää pelin poikki, jos puolustava pelaaja on edellä. USHL otti säännön käyttöön 2007, ja sieltä se levisi ensin yliopistokiekkoon ja sitten myös NHL:ään kaudeksi 2013–14.

Ja lopulta Eurooppaan seuraavalla kaudella.

Spekulointi paitsioista ja pitkistä kiekoista jatkuu – mutta ainakin väittelyissä on samat säännöt.