Avalanchen tehoketju haastaa Tuomiopäivän legioonan

Keskiviikkoisin tutkimme tilastoja, analysoimme joukkueiden tilanteita, vertailemme pelaajia ja kaivelemme kummajaisia rivien välistä. Tällä kertaa tarkastelemme NHL:n parhaita hyökkäysketjuja ja vertaamme tehotriojen suorituskykyä historian kovimpiin kolmikoihin.

Colorado Avalanchen superketju nähdään kuun lopulla kokonaisuudessaan myös NHL:n tähdistötapahtumassa, kun yleisö äänesti myös Gabriel Landeskogin mukaan. Trion kaksi muuta lenkkiä eli Mikko Rantanen ja Nathan MacKinnon läpäisivät kriittisen seulan jo varhaisessa valintavaihteessa.
Avalanchen ykkösketju on tällä kaudella ollut sarjan dynaamisin ja tehokkain koostumus. Myös pörssipisteet kertovat pysäyttämisen vaikeudesta. Pistepörssin sijalta neljä löytyvä Rantanen (21+48=69), viidentenä keikkuva MacKinnon (26+40=66) ja ketjun tarkin viimeistelijä Landeskog (28+24=52) ovat iskeneet yhteensä 75 maalia ja koonneet muhkeat 187 tehopistettä. Jotakin trion tuhovoimasta kertoo, että sen "heikoin" eli tehottomin lenkki Landeskog mahtuu hänkin pistepörssin 20 parhaan joukkoon - ja on tasapisteissä niinkin tunnetun tehomiehen kuin Aleksandr Ovetshkinin kanssa. Maalipörssissä ruotsalainen on kolme maalia edellä esimerkiksi Patrik Lainetta.

MacKinnonin johtama Avalanchen lumivyöryketju on jokseenkin ideaali koostumus nykykiekkoilun vaatimuksiin. Kokoa, fyysisyyttä, pelitekokykyä sekä maalintekovoimaa löytyy rutkasti.
Ja juuri sellaisia parhaat ketjut ovat aina olleet: kun yhteen lyödään kolme oman osaamisalueensa virtuoosia, yhteenlaskettu summa on enemmän kuin osiensa summa.
MacKinnonin trion lisäksi tämän kauden eliittiä edustavat esimerkiksi Boston Bruinsin Brad Marchand-Patrice Bergeron-David Pastrnak, Calgary Flamesin Johnny Gaudreau-Sean Monahan-Elias Lindholm, Columbus Blue Jacketsin Artemi Panarin-Pierre-Luc Dubois-Cam Atkinson ja Tampa Bay Lightningin Tyler Johnson-Brayden Point-Nikita Kutsherov.
Ketjuja verrattaessa on syytä muistaa, että superketjuista ei ole syytä alkaa puhua ennen kuin kolmikko on nähty yhdessä säännöllisesti ja melko pitkään. Eli suurin piirtein niin pitkään, että ainakin joku innokas fani jakaa some-päivityksenä kuvan tatuoinnistaan, joka muodostuu iholle isketyistä oman suosikkiseuran kolmen pelaajan pelinumeroista tai nimistä.
Tuoreimmat uutiset maailman parhaan jääkiekkosarjan tapahtumista tarjoaa [@NHL\_fi]
Tästä syystä Winnipeg Jetsin ykkösketjusta ei nyt tässä tarkastelussa ole syytä tehdä kovin suurta numeroa. Mark Scheifele (25+33=58) ja syöttökone Blake Wheeler (9+51=60) ovat kasanneet tutkaparina miltei 120 pistettä, mutta kolmas lenkki on vaihdellut. Kyle Connor (18+19=37) ja Nikolaj Ehlers (15+12=27) sopivat molemmat suoraviivaisina tehoparin rinnalle, mutta vielä kauden tässäkään vaiheessa koostumusta ei tosiaan ole tatuoitu pysyvästi mihinkään.
NHL:ssä on eri kausien mittaan ja vuosikymmenten varrella nähty lukematon määrä superketjuja. Ikimuistoiset, ikoniset ja tehokkaat hyökkäyskolmikot ovat jääkiekko-nimisen pelin perusyksikköjä samalla lailla kuin solut ovat elävien organismien ydintä.
Philadelphia Flyersin Legion of Doom eli ikoninen Tuomiopäivän legioona ihastutti ja vihastutti 1990-luvulla. Yhdysvaltalainen John LeClair, kanadalainen sentteri Eric Lindros ja ruotsalainen Mikael Renberg yhdistivät älyn, maalintekotaidon ja voiman sellaiseen muotoon, että sitä on syytä muistella vielä 25 vuotta myöhemmin. Edes ajan hammas ei ole päässyt syömään pelottavan kolmikon mainetta.

Ketju koottiin tyngäksi jääneellä työsulkukaudella 1994-95 ja pysyi tehokoostumuksessaan myös kaksi seuraavaa kautta.
Mutta miltä Legion of Doomin tuotteliaisuus näyttää, jos tehosaldoja vertaa Avalanchen eli tämän ajan ykköskolmikkoon?
Sattumalta pelimäärä oli työsulkukaudella sama kuin MacKinnonilla ja kumppaneilla juuri nyt, tässä vaiheessa runkosarjaa. Lindros kasasi 46 ottelussa 29+41=70 pistettä ja jakoi pörssivoiton Pittsburgh Penguinsin Jaromir Jagrin kanssa. Vajaaksi jääneen kauden aikana kolmikko LeClair (37, 25+24=49)-Lindros-Renberg (47, 26+31=57) teki kaikkiaan 80 maalia ja 96 syöttöpistettä eli 176 pistettä. Se on inasen vähemmän kuin MacKinnonin trion muhkeat 187 tehopistettä tällä kaudella.
Jos tarkasteluun otetaan mukaan myös kaudella 1995-96 tehdyt 121 maalia ja 134 syöttöä (255 pistettä) tai seuraavan kauden 104 maalia ja 131 syöttöä (235 pistettä), saadaan vuosien vierimisestä huolimatta sangen pätevä vertailukohta sille, mitä Rantaselta ja kumppaneilta voidaan odottaa tämän kauden päätteeksi.
Lisää aiheesta: Sebastian Aho on Hurricanesille mittaamattoman arvokas mies]
Voi tietysti olla hyvä virkistää myös lähimuistia ja palauttaa mieliin MacKinnonin, Rantasen ja Landeskogin viime kausi eli lukemat 97 (39+58), 84 (29+55) ja 62 (25+37). Muhkea 243 pisteen ja 93 maalin potti on sekin samassa linjassa Lindrosin pihvilihaketjun aikaansaannosten kanssa.
On tietysti muistettava, että tältä kaudelta ja historian tilastokirjoista löytyy lukemattomia muita huippuluokan hyökkäysketjuja. Ottawa Senatorsin Dany Heatley, Jason Spezza ja Daniel Alfredsson summasivat kaudella 2006-07 peräti 279 pistettä. Tehokkain oli huippuvireinen Heatley (50+55=105), Spezza ja Alfredsson kasasivat 87 paunaa mieheen (34+53 ja 29+58). Jos kolmikon yhteiset pisteet jaetaan pelattujen ottelujen määrällä, Senatorsin tehoketjusta kukin kiskoi kauden läpi kovalla keskiarvolla 1,24 pistettä peliä kohti. MacKinnonin kolmikolla tämän hetken vastaava vähemmän käytetty keskiarvo on 1,36 per superketjun jokainen jäsen.