Islandersilla ei ole yksittäistä supertähteä vaan laaja joukko sekä ratkaisuihin että arkiseen taisteluun valmiita pelaajia. Toistaiseksi se on myös toiminut.
Päävalmentaja Barry Trotz kuvaili torstaista suoritusta osuvasti todetessaan, että joukkue yksinkertaisesti löysi keinot voittaa silloin kun ratkaisuja tarvittiin. Siihen Islanders on pystynyt pitkin kautta. Se ei ole missään vaiheessa kautta hävinnyt enempää kuin kahta ottelua peräkkäin, vaan napsinut pisteitä tasaisesti hyvällä kahden maalivahdin torjuntatyöskentelyllä sekä laajalla maalintekijöiden rintamalla.
Nämä seikat varmasti korostuvat myös kevään edetessä. Islandersin suhteen oltiin kauden alla ymmärrettävän skeptisiä, mutta kelkka on kääntynyt heti Trotzin ensimmäisellä kaudella hienosti. Pudotuspelipaikoista taisteltaessa ja ratkaisupeleihin tultaessa kaikki alkaa jokaisena iltana alusta, mutta Islanders pystyy nojaamaan samoihin periaatteisiin.
Lisää aiheesta: [Pakkaslukemillakin voi päästä mukaan pudotuspeleihin]
Islandersin pelaajia on vaikea pimentää, koska joukkueessa ei ole selkeää ensisijaista maalintekijää tai miestä, jolle haetaan jatkuvasti maalipaikkoja. Kahdeksan pelaajaa on tehnyt vähintään kymmenen maalia, mutta kukaan ei ole yltänyt 25 osumaan.
Siksi Filppula on hyvä esimerkki kuvastamaan koko joukkuetta. Hänellä on kaikki edellytykset tehdä parhaat pisteensä moneen vuoteen, vaikka yhden vuoden Islanders-pestiltä ei ehkä odotettukaan suurta menestystä. Syvyyspelaaja on kuitenkin ratkaiseva osa ryhmää, jonka "rivipelaajat" ovat yhdessä hilanneet kärkikamppailuun.
Kevään tuloksesta riippumatta Islanders on ottanut valtavan harppauksen eteenpäin, mikä tuo lohtua seuran viime vuosien suorituksiin pettyneille kannattajille. Heikommallakin pelillä voittoon taistelevasta porukasta on hyvät edellytykset alkaa kasata menestysvalmista joukkuetta.