Joukkuekaveri Adrian Kempe sai seurata Toffolin kuntoutumista sivusta.
- Itse en ole koskaan ollut pitkiä aikoja sivussa, joten koputan puuta. Olen kuitenkin kokenut loukkaantumisia ja joutunut tulemaan takaisin. Loukkaantumishetkellä tuntuu surua, että ei voi pelata niin pian kuin haluaisi, hän kertoi.
Luu-, lihas- ja pehmytkudosvammat eivät kuitenkaan uhkaa henkeä. Veritulppien kanssa sitä vastoin ei ole leikkimistä yhtään. New York Rangersin Chris Kreiderilta löydettiin oikeasta käsivarresta moinen viime joulukuussa, ja jääkiekko jäi mieheltä saman tien taka-alalle.
- Kokemus teki minusta paremman. Opin todella paljon tuosta kokemuksesta. Pahin juttu oli keuhkoveritulppa. Olin onnekas, että se oireili niin kuin se teki, joten näimme, että kädessäni oli jotain vikaa, Kreider kertoi käden turvotuksen huomaamisesta kesken pelin viime joulukuussa.
Säikähdys oli luonnollisesti kova.
Tuoreimmat uutiset maailman parhaan jääkiekkosarjan tapahtumista tarjoaa [@NHL\_fi]
- Puhuin monen ihmisen kanssa, ja yhteisön tuki oli uskomatonta. Monet kertoivat läheistensä kärsineen samanlaisista vaivoista. Se sai muistamaan, kuinka onnekas onkaan. En arvostanut terveyttä niin paljon aiemmin, mutta se laajentaa perspektiiviä. Joukkueella oli vaikeaa, mutta minä vain ajattelin, että onpa mahtavaa, kun saa pelata NHL:ssä, hän kertaa paluunsa aikoja.
Joukkue oli luonnollisesti Kreiderin tukena, vaikka kaukalossa ei kulkenut.
- Muistan, kun olin sairaalavuoteessa ja minussa oli kiinni kuusi eri letkua ja hoitajat tarkastivat elintoimintojani puolen tunnin ja kolmen vartin välein. En ollut kovin iloinen, että olin siellä. Se ei ole mukava tilanne, vaikka sairaala olisi kuinka viihtyisä. Ystävien, perheeni, joukkuekavereiden ja kiekkoyhteisön tukea vyöryi. Olemme toistemme kimpussa runkosarjan ja pudotuspelien ajan, mutta nuo asiat saadaan laitettua sivuun hyvin nopeasti, kun käsitellään niitä asioita, joilla on merkitystä. Se oli minulle tunteikasta aikaa, ja kuten sanoin, tuki oli hienoa nähdä, Kreider kertoi.