Barkov vakuutti ensimmäisen Liiga-valmentajansa Dufvan yhdessä erässä

Kolme peräkkäistä Suomen mestaruutta voittanut Tampereen Tappara on nykyään kotimaisen Liigan dynastia, mutta vielä reilut kymmenen vuotta sitten asiat olivat toisin. Seurassa haettiin 2010-luvun alkupuolella uusia tuulia, ja tiedossa oli, että kaudella 2012-13 Jukka Rautakorpi lähtisi viemään Tapparaa päävalmentajana kohti uusia menestysvuosia.

Yksi Tapparan laimeammista välivuosista osui kaudelle 2011-12, jolloin joukkueen päävalmentajaksi palkattiin tänä keväänä valmentajauransa päättänyt Risto Dufva. Sopimus oli yhden kauden mittainen, sillä oli jo selvää, että JYPistä Tapparaan tulleen Dufvan matka jatkuisi seuraavalla kaudella Rauman Lukkoon.

– Tapparalla oli menossa silloin hieman sekavammat ajat, ja menin sinne niin sanotusti siivousmieheksi. Tiedettiin, että Rautakorpi on tulossa seuraavana vuonna ja hänen johdollaan luodaan uusi porukka, Dufva taustoitti NHL.com/fi:lle.

JYPin ja Dufvan tiet erosivat syyskuussa, ja vielä saman kuukauden aikana hän hyppäsi Tapparan päävalmentajaksi käytännössä liikkuvaan junaan.

– Muutaman pelin katsoimme ja totesimme, että hirveästi tästä porukasta ei voimaa löydy. Kysyin sitten, missä ovat meidän reservimme. Leinosen Mikon kanssa lähdimme katsomaan Lempäälään Mestiksessä pelanneen LeKin peliä, Dufva muisteli.

Dufva kertoo, että Lempäälässä katsottiin yksi erä ja todettiin, että apuja ei olisi sieltä saatavilla. Tämän jälkeen vaihtoehtona olivat vielä Tapparan A-juniorit, joilla oli sattumoisin samaan aikaan peli. Dufva ja Leinonen ottivat erätauolla auton alle ja suuntasivat Hakametsään seuraamaan nuorten otteita.

Tapparan nuorten nutussa kiekkoilivat tuolloin Florida Panthersin nykyinen kapteeni Aleksander ”Sasha” Barkov ja Henrik Haapala, joka pelasi viime vuosikymmenen lopulla viisi NHL-ottelua Floridassa. 

– Erän verran katsoin peliä ja sanoin, että kaksi pelaajaa saadaan tuolta mukaan. Siellä oli Sasha ja Haapalan Henkka, Dufva sanoi.

– Siivoushomman ollessa käynnissä pystyi katsomaan, että annetaan tulevaisuudelle mahdollisuus. Sasha teki vaikutuksen heti, hän jatkoi.

SM-liigan nuorin maalintekijä

Hiljainen ja hivenen ujo kiekkolahjakkuus Barkov marssi syksyllä 2011 ensimmäistä kertaa Tapparan edustusjoukkueen pukukoppiin. Barkovin harjoittelua ja työntekoa on ylistetty läpi hänen uransa, ja näitä elementtejä hänessä oli nähtävillä jo 16-vuotiaana nuorukaisena.

– Ensimmäiset harjoitukset ja ensi kohtaaminen jäällä sekä sen ulkopuolella tekivät vaikutuksen. Huomasi heti, että nyt kyseessä ei ole vain normilahjakkuus, vaan tässä pojassa on jotain enemmän. Ennen kaikkea tietynlainen balanssi, rauhallisuus ja määrätietoisuus olivat silmiinpistäviä, Dufva kertoi.

Dufva oli nostanut muutama vuosi aiemmin JYPin liigamiehistöön Sami Vatasen, joka pelasi yhteensä yli 500 NHL:n runkosarjaottelua ja pudotuspeliä Anaheim Ducksissa, New Jersey Devilsissä, Carolina Hurricanesissa ja Dallas Starsissa.

– Sami oli toinen Suomi-kiekon lahjakkuus. Kun vertasi Samiin, molemmat olivat lahjakkaita, mutta Sashassa oli vielä tietty sisäinen voima nähtävissä, Dufva sanoi.

– Molemmille heistä sanoin, että olette niin lahjakkaita, että teitä voi pitää vähän tiukemmalla. Valmentajana ei voi katsoa itseään silmiin, jos myöhemmin miettisi, että olisi päästänyt heidät liian helpolla. Kummallakaan ei ollut siinä myöskään mitään vaikeuksia, hän jatkoi.

Barkovin ura miesten peleissä alkoi loistavasti. Hän debytoi SM-liigassa 1. lokakuuta 2011 ja kirjautti välittömästi syöttöpisteen. Ensimmäinen maali syntyi jo seuraavassa ottelussa, kun hän ohjasi varusteidensa kautta Jussi Makkosen laukauksen Ässien verkkoon.

Barkovista tuli ensimmäisessä ottelussaan nuorin SM-liigassa tehopisteen kirjauttanut pelaaja ja toisessa ottelussaan nuorin maalin tehnyt pelaaja. Sasha teki avausmaalinsa 16 vuoden, yhden kuukauden ja kahden päivän iässä.

– Muistaakseni ensimmäinen paikallispeli meni rankkareille. Sasha taisi tehdä tasoitusmaalin meidän pelatessa ilman maalivahtia, ja rankkarikisassa häneltä tuli aivan huikea veivaus. Sekin oli ihan hänen ensimmäisiä pelejään, Dufva muisteli.

Barkov pystyi lunastamaan välittömästi paikan Tapparassa ja nousi kiekolliseen rooliin, jolloin vastuuta tuli myös erikoistilanteissa. A-nuorista Barkovin ohella löydetty Haapala nousi sen sijaan SM-liigaan kunnolla vasta seuraavalla kaudella.

– Sasha ei todellakaan ollut mikään turisti. Pelirohkeus oli siinä kohtaa paremmalla tasolla kuin muu rohkeus. Ujo hän vähän oli, mutta tietysti hän oli myös nuori pelaaja, Dufva muistutti. 

– Tehtävä oli luoda tulevaisuutta Tapparalle. Silloin se tarkoitti, että annetaan paljon peliaikaa ja roolia nuorille lahjakkuuksille.

Nöyrä herrasmies

Vaikka nuori Barkov pystyi pelaamaan vakuuttavasti myös aikuisten joukossa, pientä epäröintiä ensiaskelilla kuitenkin oli. Ne kävivät oppitunneista.

– Muistan yhden aloituksen, jonka Sasha hävisi jollekin Ilves-legendalle, ja hän tuli pois sieltä. Menin hänen viereensä juttelemaan, että nyt menet takaisin, sillä ei hän sinun papereitasi kysele. Hän tuumasi, ettei taida pärjätä, mutta sanoin, ettei sen väliä. Menet opettelemaan, ja jossain vaiheessa kyllä pärjäät, Dufva naurahti.

Barkovin debyyttikautta varjosti mononukleoosi, joka vei harjoittelusta ja peleistä parhaan terän kevätkaudella. Hän kuitenkin toipui pitkästä sairastelusta pelikuntoon huhtikuuksi alle 18-vuotiaiden MM-kisoihin, jotka päättyivät kuitenkin pronssiottelun tappioon Kanadalle.

Vuodet ovat kasvattaneet ujosta suomalaispelaajasta NHL-joukkueen kapteenin, jolla on mahdollisuus nostaa lauantaina alkavien Stanley Cup -finaalien päätteeksi kaikkein himoituin pokaali käsivarsilleen ensimmäisenä suomalaiskapteenina.

Barkov palkittiin toukokuussa toisen kerran NHL-urallaan Selke Trophylla, joka annetaan vuosittain liigan parhaalle puolustavalle hyökkääjälle. Hän on vahva ehdokas voittamaan myös pudotuspelien arvokkaimmalle pelaajalle annettavan Conn Smythe Trophyn. Barkov on Dufvan mukaan ollut nuoresta asti fiksu. Johtajuus perustuu esimerkkiin.

– Hän oli esimerkillinen nuori pelaaja. Käyttäytymisestä näki kotikasvatuksen, mikä on varmasti vaikuttanut. Siitä pitää nostaa hattu päästä korkealle. Tuntien myös isä-Barkovin, omena ei ole kauas puusta pudonnut, Dufva sanoi.

– Hänessä on sellainen ahkeruuden, nöyryyden ja osaamisen yhdistelmä, jota harvoin näkee.

Pantterikippari on voittanut kertaalleen NHL-urallaan myös liigan herrasmiespelaajalle annettavan Lady Byng Trophyn.

– Kun olin valmentanut viimeisen Liiga-otteluni, Sasha kuului siihen porukkaan, jolta tuli viesti ja kiitokset auttamisesta uralla. Se on osoitus herrasmiesmäisyydestä, mikä on hänessä sisäsyntyistä. Oli kunnia valmentaa hänen kaltaistaan lahjakkuutta, Dufva sanoi.

Myös kokenut valmentaja aikoo seurata tulevia Stanley Cup -finaaleja tarkalla silmällä.

– Tietysti aina riippuu, mitä muuta ohjelmaa elämässä on, mutta kyllä pelit tulee katsottua joko livenä tai jälkilähetyksenä. Florida ja Edmonton on hieno parivaljakko finaaliin, ja molemmat ovat ison äärellä. Sashallakin on nyt näissä finaaleissa iso rooli.