Kolme kysymystä: Vancouver Canucks

NHL-kauden 2024-25 harjoitusleirejä odotellessa otamme liigan kaikki 32 joukkuetta vuorollaan lähempään tarkasteluun elokuun alusta lähtien. Tänään nostamme esiin kolme olennaista kysymystä Vancouver Canucksista.
 
Vancouver Canucks lähtee toistamaan viime kauden pudotuspelipaikkaansa hyvistä asemista. Joukkue ei ole kuitenkaan päässyt pudotuspeleihin kahta kertaa peräkkäin vuosien 2012 ja 2013 jälkeen. Nyt temppu vaatii ainakin tähtikaliiperin sentterisuorituksen sekä vakaan maalivahtitilanteen.
 
Palveleeko Pettersson vai palvellaanko Petterssonia?
 
Yksi Canucksin kesän tavoitteista oli löytää sopiva uusi laitahyökkääjä ruotsalaisen tähden rinnalle. Elias Petterssonin ketjussa on pidetty paikkaa auki sopivalle miehelle, jollainen saatettiin löytää vapaiden pelaajien markkinoilta. Boston Bruinsista tuttu Jake DeBrusk voisi olla varteenotettava palanen luotettavana 20 maalin ja 40 pisteen miehenä.
 
Kääntöpuolelta katseltuna voidaan kuitenkin pohtia, missä Pettersson itse menee. Hänen palkkapussinsa on nyt joukkueen muhkein, joten vastuun pitäisi olla sen mukainen. Viime kausi oli 25-vuotiaalta hyvä 89 pisteen sesonki, mutta edeltäneen kauden 102 pisteestä tultiin aavistuksen alaspäin. Samalla voidaan kysyä, miksi Petterssonille pitää hankkia sopiva laituri, kun hänen pitäisi nimenomaan tehdä muista parempia?

Petterssonin pitäisi tästä eteenpäin pelata uransa parhaita vuosia. Tämä kausi tulee Canucksin kannalta vielä ehkä aavistuksen nopeasti, mutta parin vuoden tähtäimellä ruotsalaisen pitäisi visioiden perusteella olla Stanley Cup -kandidaatin johtohahmo. Kolmen kauden otoksella pistesaldoissa on ollut valtaisaa heilahtelua, joka pitäisi saada aisoihin.

Tähdistötapahtumasta alkanut vaisumpi jakso ja pudotuspelien 13 ottelun kuusi tehopistettä eivät ole sitä, mistä Vancouverissa maksetaan.

Pitääkö Demkosta huolestua?

Tästä kyseltiin huolestuneina jo viime kaudella. Silloin vastaus oli lopulta "kyllä", mutta asia valkeni Canucksin kannalta liian myöhään, ja ykkösmaalivahti Thatcher Demkon poissaolosta jouduttiin maksamaan kovaa hintaa.

Vancouverin maalivahtipuolen pitäisi paperilla olla mainiossa kunnossa. Vahva ykkösveskari Demko, nouseva latvialaisnimi Arturs Silovs, kesän pelaajamarkkinoilta värvätty kirittäjä Jiri Patera - hyvä kolmikko, jossa piilee myös yllätyspotentiaalia. Kaikki kuitenkin muuttuu, jos parhaan maalivahdin palkinnon Vezina Trophyn äänestyksessä toiseksi tullut Demko ei ole vieläkään täydessä pelikunnossa.

Demko pelasi viime kauden runkosarjassa 51 ottelua, ja torjuntaprosentiksi tuli 91,8. Pudotuspelejä hän kuitenkin seurasi sivusta. Nyt pelkona on, useidenkin mediaspekulaatioiden perusteella, että Demko, 28, ei olisi valmis pelaamaan vielä heti syksylläkään. Hänen varaansa on laskettu paljon. Moni on syystäkin innoissaan Silovsista, joka on vasta 23-vuotias ja viettänyt jo useamman vuoden hänet varanneen Canucks-organisaation hoivissa, mutta hyppy viime kauden neljästä NHL-ottelusta suurempaan rooliin on arvoitus, jota Vancouver ei haluaisi joutua ratkomaan.

Riittääkö kypsyys?

Ensimmäisen täyden kautensa Canucksin päävalmentajana mallikkaasti hoitanut Rick Tocchet on puheissaan vihjannut joukkueen pelaamisen muuttuvan tulevalla kaudella ainakin jossain määrin. Mitään vallankumousta ei pitäisi olla tulossa, mutta Tocchet on ilmaissut toiveensa pelaajavetoisemmasta lähestymistavasta, jossa yksilöt saavat enemmän siimaa ja vapauksia toteuttaa itseään. Taustalla vaikuttavat ainakin pudotuspelit, joissa puolustaminen toimi kohtalaisesti, mutta tehot jäivät vaisuiksi.

Aika näyttää, kykeneekö tämä joukkue vielä hoitamaan sellaista taktiikkaa kypsästi. Haaveena on lisävauhti ja luovuus, mutta sama tiiviys peräpäässä. Canucksin viime kauden lentokelistä innostuminen tuntuu vaaralliselta, varsinkin sitä edeltäneen murhejakson jälkeen. Joukkueessa on taitoa ja kasvuvaraa, mutta ei ainakaan liikaa pudotuspelien marinoimia vastuunkantajia. Siihen nähden seitsemän ottelun vääntö viime kauden pudotuspelien toisella kierroksella oli jo arvokasta kokemusta.

Canucks on paperilla hyvä joukkue, mutta lähtökohtaisesti jo suora pudotuspelipaikka (kolmen parhaan joukkoon sijoittuminen Pacific-divisioonassa) olisi onnistuminen. Playoff-kokemus on vaatimatonta, sillä useimpien pelaajien kohdalla puhutaan vasta yhdestä tai kahdesta pudotuspelikeväästä. Varsinaiset menestysaikeet vaativat siis vielä malttia. Ehkä sopiva välitavoite olisi toistaa pääsy mukaan karkeloihin, mutta tehdä se Tocchetin pohdiskelemalla aiempaa dynaamisemmalla otteella.