Rinne iski voittomaalin NHL Hockey Day in Finland -ottelussa

Pekka Rinne merkkautti yhden maalin viisitoista kautta Nashville Predatorsin maalilla kestäneen NHL-uransa aikana. NHL Hockey Day in Finland -tapahtuman legendojen ottelussa Espoossa hän latasi kaksi maalia yhden vaihdon aikana, vajaassa 20 sekunnissa, ja toinen niistä jäi voittomaaliksi.
 
– En ole hirveästi maaleja tehnyt. Pakkohan täällä oli jotain tehdä, kun ensimmäisissä vaihdoissa omissa kolisi joka kerta, kun olin jäällä, hän naureskeli.
 
Entiset NHL-pelaajat kohtasivat Espoon eli Bluesin ja Kiekko-Espoon legendat lauantaina Espoon kulttuurikeskuksen jääpuistossa arvioilta 1 800-päisen fanijoukon edessä. Pipolätkää kun pelattiin, maalivahteja ei ollut, ja joukkueet pelasivat kolmella kolmea vastaan.
 
Ottelu päättyi NHL-tähtien voittoon, siitä kaikki olivat yksimielisiä. Mutta loppunumeroista oli vähän eriäviä mielipiteitä, sillä välillä NHL-tähtien Esa Tikkanen kirjaimellisesti roikutti maalia ilmassa. Yleinen käsitys kuitenkin oli, että voittolukemat olivat 18-15, ja se ainakin on varmaa, että Rinne iski kaksi maalia ja NHL-pelaajien joukkuetta vahvistanut Emma Terho viimeisteli loppulukemat Jari Kurrin syötöstä.
 
– Tämä oli tosi hauskaa ja hieno tapahtuma varsinkin nuorille, ja parasta mahdollista mainosta jääkiekolle. Sattui onneksi hyvä keli ja ihmisiä oli paljon paikalla. Loistava tapahtuma, Rinne hehkutti ja myönsi, että totta kai he halusivat voittaa – ja se näkyi ottelun loppuminuuteilla jo aavistuksen koventuneina otteina.
 
– Mutta onhan tämä meille sellaista kurvailua.
 
Rinne lähetti onnittelut Calgaryyn idolilleen Kiprusoffille
 
Rinteen tekemän voittomaalin aikoihin toinen maalivahtilegenda Miikka Kiprusoff heräili uuteen aamuun Calgaryssa ja alkoi valmistautua illan juhlallisuuksiin. Flames nostaa Scotiabank Saddledomen kattoon Kiprusoffin pelinumeron 34. Predators kunnioitti samalla tavalla Rinnettä Bridgestone Arenassa, kun tämän numero 35 jäädytettiin 24. helmikuuta 2020.
 
– ”Kipru” pelasi pitkän uran Calgaryssa, oli joukkueen selkäranka monta vuotta ja pelasi valtavan määrän kaudessa, monta vuotta peräkkäin. Itsekin pääsin pelaamaan häntä vastaan, Rinne muisteli ja jatkoi:
 
– ”Kiprua” vastaan pelaaminen oli huippuhetki, sillä hän oli yksi idoleistani, kun nousin NHL:ään. Erittäin ansaittu kunnianosoitus, ja olen todella iloinen hänen puolestaan.
 
Rinne sanoo tunteneensa itsensä aika pieneksi sillä hetkellä, kun numero nousi hallin kattoon.
 
– Siellä se nyt sitten on ainakin kyseisen seuran historian loppuun asti. Tuntui aika pysäyttävältä sillä hetkellä.
 
Ja se Rinteen ainoa NHL-maali? Se syntyi 9. tammikuuta 2020 Chicago Blackhawksia vastaan.
 
Kurri pääsi viimein juhlimaan Suomessa Stanley Cup -kannun kanssa
 
NHL:n ja Espoon tähdet juhlivat ottelun jälkeen paikalla olleen Stanley Cup -kannun kanssa, ja se oli Kurrille mieluisa tilanne. Hän myöntää, että hieman harmittaa edelleen, koska hänen aikanaan mestaruuden voittaneet suomalaispelaajat eivät kesäisin saaneet kannua päiväksi luokseen Suomeen.
 
– Vuosien mittaan olen nähnyt useamman kerran, kun kannu on tuotu Suomeen ja pelaaja on saanut nauttia siitä perheen ja ystävien kanssa. Olisi ollut hieno tehdä se itsekin. Tämä tapahtuma oli hienosti toimittu NHL:ltä, viisinkertainen Stanley Cup -mestari tuumi.
 
Stanley Cup -kannu kävi ensimmäisen kerran vierailulla Suomessa 1994, kun Teemu Selänteen ja Teppo Nummisen edustama Winnipeg Jets pelasi harjoitusleirinsä yhteydessä HIFK:ta ja Tapparaa vastaan. Dallas Starsissa 1999 mestaruuden voittanut Jere Lehtinen on puolestaan ensimmäinen suomalaispelaaja, joka pelaajana sai kannun Suomeen.
 
Kurri sanoi pipolätkäotteluitten olevan mukavia, koska ”pelitempo pysyy sellaisena, ettei lähdetä vetämään hullun lailla”.
 
– Kiva nähdä vanhoja pelikavereita ja pelaajia, joita vastaan on pelannut vuosien mittaan. Kiva tapahtuma ja hyvin porukkaa, ja se on tärkeää.
 
Kurrilla itsellään oli mahdollisuus tehdä NHL-tähtien viimeinen maali, mutta hän oli kohtelias herrasmies ja syötti pelivälineen Terholle.
 
– Emma oli paremmalla paikalla, urheiluhengestä ja herrasmiesmäisestä käytöksestä annettavan Lady Byng Trophyn vuonna 1985 voittanut Kurri painotti.
 
Väänänen muistaa poikavuosien innon nimmareita jahdatessa
 
Ossi Väänänen hehkui iloa ja intoa tultuaan pois jääpuiston jäältä. Ottelun jälkeen hän ja muut pelaajat jakoivat nimikirjoituksia niin kauan, että viimeinenkin nuori fani oli saanut nimmarin ja ollut valokuvassa tähtipelaajan kanssa.
 
– Todella hauska mutta ennen muuta tärkeä ja upeasti järjestetty tapahtuma. Hienoa nähdä kaikki lapset täällä. Jokainen meistä onnekkaista entisistä ammattilaisista on ollut lapsi ja joskus kaukalon laidalla pyytämässä nimmareita. Tällaiset tapahtumat ovat tosi isoja juttuja lapsille ja nuorille, hän muistutti.
 
Mutta pipolätkäturnaukset ovat iso juttu myös entisille ammattilaisille, sen Väänänenkin myönsi, sillä omat poikavuodet tulevat niistä mieleen.
 
– Aivan liian harvoin tulee osallistuttua näihin. Tosi kiva pitää hauskaa ja nähdä vanhoja pelikavereita, joihin muuten törmää harvoin. Kiva huomata, että tuntuu kuin ei olisi kulunut päivääkään siitä, kun viimeksi on nähty. Juttu jatkuu heti siitä, mihin viimeksi jäätiin.
 
Pelin lopulla otteet alkoivat käydä hieman kovemmiksi kuin alussa. Kuinka tosissanne te pelaatte?
 
– No, pilke silmäkulmassa. Mutta kyllähän sitä innostuu, koska molemmat joukkueet voittavat mielellään, Väänänen nauroi.