Ketkä kiekkolegendat ovat tyrkyllä Hockey Hall of Fameen ensi vuonna?

Hockey Hall of Fame sai tuoreimmat pelaajajäsenensä maanantaina, kun Pavel Datsjuk, Jeremy Roenick, Shea Weber, Natalie Darwitz ja Krissy Wendell-Pohl nimettiin virallisesti jääkiekon kunniagalleriaan Torontossa järjestetyssä seremoniassa. Lisäksi rakentajien kategoriassa Hall of Fameen valittiin Colin Campbell ja David Poile.

Uusien jäsenten valinnan jälkeen voidaan aloittaa jälleen keskustelu siitä, keitä kunniagalleriaan tulisi valita ensi vuonna. Tyrkyllä on useita legendastatusta nauttivia entisiä pelaajia, joiden kohdalle valinta ei ole vieläkään osunut.

Heistä esimerkiksi venäläishyökkääjä Aleksandr Mogilnyi on täyttänyt valintakelpoisuuden ehdot jo 15 vuoden ajan, mutta paikka kunniagalleriassa antaa yhä odottaa itseään. Mogilnyi takoi NHL-kaudella 1992-93 hurjat 76 osumaa ja jakoi maalikuninkuuden Teemu Selänteen kanssa. Mogilnyi kuuluu myös "kolmen kullan kerhoon", eli hänellä on ansioluettelossaan olympiakulta (1988), maailmanmestaruus (1989) ja Stanley Cup -voitto (2000). Selänne pääsi Hall of Fameen vuonna 2017. Kenties ensi vuonna on Mogilnyin vuoro.

Selänne on yksi kolmesta Hall of Fameen nimetystä suomalaisesta. Tuoreimpana kunniagalleriaan valittiin kaksi vuotta sitten hyökkääjä Riikka Sallinen, joka teki mittavan uran Naisleijonissa kansainvälisissä kaukaloissa. Ensimmäisenä suomalaisena Hall of Fameen pääsi viisinkertainen Stanley Cup -voittaja Jari Kurri vuonna 2001.

Suomalaisista potentiaalisia tulevia Hall of Fame -nimiä voisivat olla maalivahdit Tuukka Rask ja Pekka Rinne. Vuonna 2022 uransa lopettanut Rask on täyttää ensi vuonna valintakelpoisuuden ehdot, sillä hänen peliuransa päättymisestä tulee kuluneeksi kolme vuotta. Hän on kuitenkin Hall of Famen kannalta rajatapaus. Pääsääntöisesti kaikki kunniagalleriaan valitut ovat Stanley Cup -voittajia, joskin poikkeuksiakin on. Rask toki voitti Stanley Cupin vuonna 2011, mutta kakkosmaalivahtina. Pääasiallista torjuntavastuuta Boston Bruinsissa kantoi tuolloin Tim Thomas.

Rask johdatti ykkösmaalivahtina Bostonin Stanley Cup -finaaleihin 2013 ja 2019. NHL-uransa huipulla Rask oli Bruinsin kantavia voimia ja yksi aikansa parhaista maalivahdeista. Hän voitti NHL:n parhaalle maalivahdille jaettavan Vezina Trophyn kaudella 2013-14. Aika näyttää, millaisen painoarvon valinnassa saa lopulta se, ettei hän koskaan voittanut Stanley Cupia ykkösveskarina. Vuonna 2019 mestaruus jäi vain yhden voiton päähän.

Vuotta Raskia aiemmin uransa lopettanut Pekka Rinne on myös potentiaalinen ehdokas kunniagalleriaan. Koko 13 kautta kestäneen NHL-uransa Nashville Predatorsissa pelannut Rinne voitti Vezina Trophyn kaudella 2017-18, mutta ei koskaan Stanley Cupia. Lähimpänä se oli kaudella 2016-17, jolloin hän johdatti Predatorsin Stanley Cup -finaaleihin saakka.

Nashville jäädytti Rinteen pelinumeron 35 vuonna 2022, ja hänelle pystytettiin näköispatsas Bridgestone Arenan eteen. Rinteestä tuli ensimmäinen Predatorsin pelaaja ja ensimmäinen suomalainen NHL-maalivahti, jonka pelinumero on jäädytetty.

Eikä tietenkään sovi unohtaa Jere Lehtistä, nykyistä Suomen miesten maajoukkueen GM:ää, joka edusti koko 14 kautta kestäneen NHL-uransa ajan Dallas Starsia. Vuonna 1999 Stanley Cupin voittaneen ja kolme kertaa NHL:n parhaan puolustavan hyökkääjän Selke Trophylla palkitun (1998, 1999, 2003) seuralegendan pelinumero 26 roikkuu jäädytettynä American Airlines Centerin katossa. Vuosikausia Suomen maajoukkueen avainhahmoihin kuuluneella Lehtisellä on palkintokaapissaan olympiahopea (2006), kolme olympiapronssia (1994, 1998, 2010) sekä MM-kulta (1995) ja kolme MM-hopeaa (1992, 1994, 2007).

Isoja nimiä tyrkyllä ensimmäistä kertaa

Raskin lisäksi muitakin kovia nimiä astuu valintakelpoisten joukkoon tulevana vuonna. Montreal Canadiensin ikoninen maalivahti Carey Price on yksi näistä vaihtoehdoista. Hän voitti Vezina Trophyn kaudella 2014-15, jolloin hän pokkasi myös liigan arvokkaimman pelaajan Hart Trophyn. Price oli Canadiensin kulmakivi, kun joukkue ylsi yllättäen vuoden 2021 Stanley Cup -finaaleihin, joissa Tampa Bay Lightning oli kuitenkin parempi voitoin 4-1.

Ensimmäistä kertaa tyrkyllä olevista puolustajista isoimmat nimet ovat slovakkijätti Zdeno Chara ja Chicago Blackhawksissa pitkän uran tehnyt Duncan Keith. Molemmilta löytyy Stanley Cup -mestaruus, ja Keithillä niitä on peräti kolme. Molemmilta löytyy meriittilistaltaan myös NHL:n parhaan puolustajan Norris Trophy. Bruinsin pitkäaikainen kapteeni Chara on palkittu kertaalleen myös Mark Messier Leadership Awardilla (2011) ja Keith puolestaan pudotuspelien arvokkaimman pelaajan Conn Smythe Trophylla (2015).

Hyökkääjistä valintakelpoisia ovat ensi vuonna esimerkiksi Ryan Getzlaf ja Joe Thornton. Anaheim Ducksissa koko NHL-uransa pelannut Getzlaf juhli Stanley Cup -mestaruutta Selänteen kanssa vuonna 2007, pelasi urallaan 1 157 NHL-ottelua ja voitti kaksi olympiakultaa.

Vielä yli 40-vuotiaanakin taalajäillä viilettänyt Thornton pelasi 24 kautta kestäneellä NHL-urallaan yhteensä 1 714 ottelua, mikä on kuudenneksi eniten liigan historiassa. Erinomaisena pelinrakentajana tunnettu Thornton kirjautti urallaan 1 109 syöttöpistettä, mikä riittää kaikkien aikojen tilaston seitsemänteen sijaan.

Bruinsissa ja San Jose Sharksissa suurimman osan urastaan pelannut Thornton voitti parhaalle pistemiehelle jaettavan Art Ross Trophyn sekä Hart Trophyn kaudella 2005-06. Stanley Cup -voittoa hän ei koskaan päässyt juhlimaan, mutta ansioluetteloa komistaa olympiakulta ja kaksi World Cupin voittoa.

Arvokisojen mitalirohmut Botterill ja Duggan naispelaajien kärjessä

Hockey Hall of Fameen kutsutaan vuosittain vähintään yksi naispelaaja, ja tänä vuonna heitä valittiin kaksi. Naiskiekkoilijoiden uria tarkastellaan useimmiten maajoukkuepelien kautta, kuten Sallisenkin kohdalla.

Yksi ensi vuoden potentiaalisista ehdokkaista on kanadalainen Jennifer Botterill, joka voitti vuonna 2011 päättyneellä pelaajaurallaan kolme olympiakultaa ja viisi maailmanmestaruutta. Yhdysvaltalaisista kunnianosoituksen ansaitsisi Meghan Duggan, joka oli maajoukkueensa kapteeni, kun Yhdysvallat voitti olympiafinaalissa Kanadan vuonna 2018. Hänellä on myös seitsemän maailmanmestaruutta.

Suomalaisista naispelaajista Hall of Fameen voidaan valita lähivuosina kenties maalivahti Noora Räty, joka teki mittavan uran Naisleijonissa. Räty ei ole virallisesti ilmoittanut lopettavansa peliuraansa, mutta hän ei ole pelannut kauden 2022-23 jälkeen. Räty valittiin MM-kisojen parhaaksi maalivahdiksi viidesti.

Hyökkääjistä esimerkiksi Michelle Karvinen ja Susanna Tapani ovat rakentaneet uraa, joka voisi johtaa Hockey Hall of Fameen myöhemmin tulevaisuudessa. Karvinen valittiin Sotshin olympialaisissa 2014 turnauksen parhaaksi hyökkääjäksi, jolloin hän voitti myös pistepörssin tehoin 5+2=7. Karvisen ura jatkuu toistaiseksi Ruotsissa Frölunda HC:ssa. Tapani oli puolestaan viime kaudella ensimmäinen suomalaispelaaja naisten ammattilaissarja PWHL:ssä.

Räty, Karvinen ja Tapani ovat voittaneet useita pronssimitaleja MM-kisoista ja olympialaisista. Lisäksi he olivat mukana, kun Suomi otti kotikisoista historiallisen MM-hopean vuonna 2019.