Mauricen legendaarisimmat lohkaisut loppuottelusarjasta

Florida Panthersin päävalmentaja Paul Maurice jahtasi Stanley Cup -voittoa NHL-joukkueiden vaihtopenkin takana liki kolme vuosikymmentä. Hän pääsi nostamaan lordi Stanleyn maljan käsivarsilleen vihdoin maanantaina, kun Panthers kukisti Edmonton Oilersin seitsemään otteluun venyneessä loppuottelusarjassa voitoin 4-3.

Mauricen lehdistötilaisuuksissa kuultiin pudotuspelikevään aikana lukuisia vertaansa vailla olevia vastauksia. Taitavana sanankäyttäjänä tunnettu valmentaja ryyditti kommenttejaan usein hersyvällä huumorilla tai viljeli toisinaan sekaan tarkoin harkittuja voimasanoja. Mutta älykkään luotsin vastauksissa oli myös paljon syvällistä pohdintaa ja tarkkanäköisiä havaintoja.

Listasimme Mauricen legendaarisimmat lohkaisut Stanley Cup -finaalisarjan ajalta.

Panthers eteni Stanley Cup -finaaleihin kukistamalla New York Rangersin Itäisen konferenssin finaalisarjassa kuudessa ottelussa. Kolme päivää ennen ensimmäistä Stanley Cup -loppuottelua Mauricelta kysyttiin, saiko hän paljon onnitteluviestejä finaalipaikan varmistuttua.

– Sain 16 tekstiviestiä, kun olimme voittaneet New Yorkin. (Apuvalmentaja) Jamie Kompon sai 125. Ja tämä on fakta.

Dallas Starsin päävalmentaja Peter DeBoer paljasti loppukeväästä, että hänen vaimonsa halusi suitsia hänen kielenkäyttöään käskemällä laittaa rahaa "kiroilupurkkiin". Mauricelta kysyttiin ennen toista Stanley Cup -loppuottelua, miltä hänen kiroilupurkkinsa näyttäisi.

– Kokeilimme sitä ehkä 15 vuotta sitten, kun lapsemme olivat teini-ikäisiä. Vaimoni purkissa oli paljon enemmän rahaa kuin minun. Kenellä tahansa olisi, jos joutuisi olemaan minun kanssani naimisissa. Se on täysin ymmärrettävää.

Puolustaja Gustav Forsling nousi yhdeksi Panthersin avainpelaajista mestaruuskevään aikana. Maurice kehui ruotsalaista kolmatta Stanley Cup -loppuottelua edeltäneiden aamuharjoitusten jälkeen.

– Hän on omassa pelityylissään maailman paras puolustaja. Hän on täydellinen esimerkki myöhään kukkaan puhjenneesta pelaajasta. Se ei johtunut siitä, että hän olisi alisuorittanut, jättänyt hommansa tekemättä tai että hän ei olisi vielä löytänyt peliään. Hän on poikkeuksellisen kovassa kunnossa oleva kaveri. Kuntotestiemme listojen kärjessä lukee Forsling, Forsling, Forsling… Kesti vain oman aikansa, ennen kuin hän sai kroppansa sille tasolle, jota hänen vahva pelityylinsä vaatii. Hän ei tosiaankaan vain istuskellut syömässä sipsejä ja sitten herännyt vain eräänä päivän tuon näköisenä. Silloin näyttäisi minulta.

Ennen neljättä loppuottelua Mauricelta kysyttiin, milloin Stanley Cupin voittamisesta tuli hänen suurin unelmansa.

– Ehkä noin viisivuotiaana. Lapsuuteni oli ihan samanlainen kuin muillakin. Meillä oli Sault Ste. Mariessa kolme tv-kanavaa: ranskankielinen, WKBD ja CBC. Jos emme olleet lauantai-iltana itse pelaamassa kiekkoa, katsoimme sitä televisiosta. Isommaksi kasvamisen tiesi siitä, että sai valvoa ja katsoa kolmannenkin erän. Äitini teki popcornia ja sulatti sekaan paljon voita. Limulasi oli sitten täynnä rasvaisia sormenjälkiä, ja suolaa oli kaikkialla. Aamulla sitten syötiin loput popparit, jos isä ei ollut ahminut illalla kaikkia. Muistan nuo lätkälauantait lapsuudestani. Olin silloin ehkä vielä liian nuori ymmärtämään asiaa täysin. Mutta teini-iässä sain seurata Edmonton Oilersin kultavuosia. Wayne Gretzky ja Paul Coffey olivat pelanneet kotikaupungissani. He pelasivat joskus katulätkää tenniskentillä, jotka olivat vastapäätä kotiani. Vanhempani asuvat siellä yhä. Silloin siitä (Stanley Cupin voittamisesta) tuli unelmani.

Kuudennen Stanley Cup -finaalin alla Maurice puhui Panthersin kapteeni Aleksander Barkovista ja tämän johtajuudesta verrattuna muihin hänen valmentamiinsa johtaviin pelaajiin.

– Lähin vertailukohta on ehkä Mats Sundin, kun mietitään työmoraalia ja harjoittelutapoja. On tiettyjä asioita, joita joidenkin supertähtien ei tarvitse tehdä, mutta Barkov tekee ne. Hän on äärimmäisen helppo valmennettava, koska ei oikeastaan ole asioita, joihin valmentajan täytyisi puuttua. Käymme ennemminkin vain keskustelua siitä, miten hänen vahvuuksiaan sovelletaan tiettyyn pelityyliin tai tiettyihin pelillisiin ideoihin. Hän ei luo joukkueessa vallitsevaa ilmapiiriä suurilla puheilla vaan sillä, miten hän kohtelee muita pelaajia joka ikinen päivä. Kun pelaajiltamme kysytään, mistä he pitävät joukkueemme kulttuurissa eniten, valtaosa vastaa, että porukkaan on helppo tulla mukaan, vaikka olisi uusi pelaaja. Meillä on nyt yhdeksän uutta pelaajaa verrattuna viime kauteen. Kun he olivat olleet joukkueessa pari viikkoa, heistä tuntui kuin he olisivat pelanneet täällä aina. Se johtuu pitkälti Barkovista. Kun hän on pukukopissa, hän ei tuo egoaan esiin lainkaan. Hän ei koskaan nosta itseään toisten yläpuolelle. Hän on nöyrin johtaja, joka minulla on koskaan joukkueessani ollut. Mutta hän on myös erittäin kilpailunhaluinen. Puhumme valmentajien toimistossa usein siitä, miten tärkeää on, että joukkueellamme on tuollainen johtaja.

Stanley Cup -finaalisarjan ratkaisseen seitsemännen ottelun jälkeen Maurice oli ymmärrettävästi onnensa kukkuloilla Amerant Bank Arenan jäällä.

– En ole halannut näin montaa hikistä miestä koko elämässäni. Enkä tiedä, teenkö tätä enää koskaan, mutta tänään aion jatkaa sitä! Tämä (Stanley Cup -voitto) ei tunnu siltä, miltä luulin. Tämä tuntuu paljon paremmalta. Näin (Panthersin kakkossentteri) Sam Bennettin hymyilevän tänään ensimmäistä kertaa kahteen vuoteen.

Viimeistä finaalia seuranneessa lehdistötilaisuudessaan Maurice murjaisi hauskan vertauksen pitkästä kannujahdistaan.

– Kyse on vähän samasta asiasta kuin siinä, miksi Sarah McLachlanin tv-mainokset ovat niin hyviä. Kärsivät eläimet vetoavat meihin. Ihmiset näkivät minut televisiossa 30 vuoden ajan ja ajattelivat, että eikö tuolle miehelle voisi jo antaa Stanley Cupin, koska tätä on tuskallista katsoa ja häntä käy sääliksi. Florida Panthers tavallaan adoptoi minut tänään.