Uudet päävalmentajat aloittaneet kauden vaihtelevalla menestyksellä

Kymmenen joukkuetta lähti uuteen NHL-kauteen uudessa komennossa eli päävalmentajaa täksi kaudeksi vaihtaneena. Osa niistä on vaikean tehtävän edessä sarjataulukon pohjilla, osalla taas Stanley Cup -jahti on jo nyt hyvässä vauhdissa.

Ketkä uusista luotseista ovat aloittaneet vahvimmin? Keillä taas on ollut vaikeampaa? Tämän viikon Power Rankings -listauksessa tarkastelussa ovat uuteen työhön siirtyneet päävalmentajat tähän mennessä parhaiten onnistuneesta alkaen.

1. Scott Arniel, Winnipeg Jets
Arniel palasi päävalmentajan saappaisiin toimittuaan täyden vuosikymmenen apuvalmentajana. Hän on aiemmin hoitanut päävalmentajan tehtäviä Columbus Blue Jacketsissa reilun kauden verran ennen potkujaan. Nyt on toinen ääni kellossa.

Arniel tuntee joukkueen hyvin oltuaan saman ryhmän valmennustiimissä kahdella edellisellä kaudella, ja tämä syksy on ollut askel kokonaan uudelle tasolle. Sarjataulukon ykkösjoukkue Jets kärsi torstaina vasta kauden toisen tappionsa. Saavutettuina ovat jo kahdeksan sekä seitsemän ottelun mittaiset voittoputket.

2. Sheldon Keefe, New Jersey Devils
Keefen oli korkea aika lähteä Toronto Maple Leafsista. Siitä voidaan olla yhtä mieltä moittimatta mitenkään hänen valmennustaitojaan. NHL-uran ensimmäinen päävalmentajapesti oli kuitenkin vaikea, kaikista kovin painekattila, eikä Keefe hyvistä kausista huolimatta kyennyt luotsaamaan supertähtien johtamaa ryhmää Stanley Cup -mestaruuteen, ainoaan varteenotettavaan tavoitteeseen.

New Jerseyssä on pelattu playoff-kiekkoa kuuden viime kauden aikana vain kerran. Odotukset ovat aavistuksen inhimillisemmät kuin Torontossa, mutta silti korkeat. Devilsin rasitus on ollut suurinta koko alkukauden, ja se on liigan ensimmäinen 20 ottelua pelannut joukkue. Pisteprosentilla mitattuna suoritustaso on ollut kauden yhdeksänneksi paras.

3. Jim Hiller, Los Angeles Kings
Hillerin nimikkeeseen "uutena" päävalmentajana on pakko lisätä asteriski tai vähintään lainausmerkit, sillä hän siirtyi vastuuvalmentajan saappaisiin väliaikaisella mandaatilla jo helmikuussa. Kingsin valmennusryhmään vuodesta 2022 kuulunut kanadalainen on valmentanut neljässä NHL-joukkueessa, mutta toimii ensimmäistä kertaa päävalmentajana.

Kings ei ole edennyt pudotuspelien ensimmäistä kierrosta pidemmälle vuoden 2014 jälkeen, ja Hiller kuulutti pienten asioiden perään korostaessaan joukkueen olevan lähellä tarvittavaa tasoa. Alkukautta voisi kuvailla kohtalaiseksi, sillä pisteprosentilla mitattuna Kings ei mahdu aivan kärkikymmenikköön. Sen onneksi Pacific-divisioonan ylemmällä puoliskolla on tasaista. Tällä hetkellä alla on kolme tappiota neljästä viime pelistä.

4. Craig Berube, Toronto Maple Leafs
St. Louis Bluesin Stanley Cup -mestariksi vuonna 2019 luotsannut Berube peri Keefen työt ja taakan Torontossa. Suoraviivaisuus, kova karvaaminen, tiivis puolustaminen ja tilanteiden pelaaminen loppuun sekä kiekolla että kiekottomana olivat teesejä, joita Berube toisteli tarttuessaan Maple Leafsin peräsimeen. Ylimääräisten tyylipisteiden arvoa oli määrä vähentää, ja joukkue pitäisi valmistaa menestymään nimenomaan pudotuspeleissä.

Toronto on ollut Atlantic-divisioonan toiseksi paras joukkue, ja 18 ottelun jälkeen pisteprosentti on 61,1. Pitkiä putkia ei ole muodostunut suuntaan tai toiseen, mutta neljä voittoa viiteen viime otteluun sivuaa kauden tuloksellisesti parasta jaksoa. Enempään luulisi olevan aineksia, sillä viime kaudella 70 maalin rajapyykkiä hätyytellyt Auston Matthews on tehnyt vaatimattomat viisi osumaa ja kymmenen pistettä. Nyt tähtisentteri on ollut sivussa reilun viikon ajan.

5. Travis Green, Ottawa Senators
Seitsemän vuotta kauden parhaiden pelien ulkopuolella. Senators pelasi Itäisen konferenssin finaaleissa vuonna 2017, mutta on sen jälkeen jäänyt aina runkosarjaan. Pelkästään tämän kuivan kauden katkaiseminen – keinolla millä hyvänsä – toisi Greenille arvostusta Ottawassa. Green muistetaan valmentajana parhaiten Vancouver Canucksin penkin takaa viiden kauden jaksolta ennen potkujaan. Viime kaudella hän haki vauhtia Devilsin apuvalmentajan tehtävästä, mutta päätyikin päävalmentajaksi kesken kaiken. Sieltä matka jatkui Ottawaan.

Senatorsin joukkueessa on taitavia nuoria tähtiä, mutta heidät pitäisi saada nidottua yhteen sekä suorittamaan tasaisesti. Green ja pelaajat ovat puhuneet sekä työmoraalin merkityksestä että sisäisestä kilpailusta. Voittamisen kokemukset ja kulttuuri ovat karttaneet Senatorsin pukukoppia. Joukkue on Atlantic-divisioonan keskikastia pisteprosentilla 53,1. Ottawa on muun muassa nollannut Toronton ja Utahin sekä murskannut St. Louisin. Ylivoima on ollut koko liigan parhaimmistoa (29,6 %).

6. Dean Evason, Columbus Blue Jackets
Listan jälkimmäisen viisikon osalta järjestely vaikeutuu, ja argumentteja voisi listata suuntaan jos toiseenkin. Blue Jacketsin tapauksessa vaikeuskerroin on ainakin korkeimmasta päästä. Tähän vaikuttaa osaltaan Patrik Laineen lähtö, GM:n ja päävalmentajan vaihtuminen sekä yleinen kaaos organisaation ympärillä, mutta todennäköisesti eniten Johnny Gaudreaun traaginen kuolema kauden alla.

Evason siirtyi Columbukseen Minnesota Wildin organisaatiosta, missä hän oli edennyt apuvalmentajan tehtävästä päävalmentajaksi ja kantanut valmennusvastuuta neljän täyden kauden ajan. Sinitakkien näkymät ovat synkät, sillä sijoitus on Metropolitan-divisioonan viimeinen ja pisteprosentti surkea 40,0. Kentällä ei ehkä ole mennyt aivan niin huonosti, ja esimerkiksi maalivahtiosaston voidaan sanoa yksittäisten otteluiden ryöstämisen sijaan jopa alisuorittaneen kalliilla tavalla.

7. Lindy Ruff, Buffalo Sabres
Ruff palasi juurilleen, uransa ensimmäisen päävalmentajapestin näyttämölle. Jo vuonna 1997 Sabresin päävalmentajana toiminut kanadalainen sai maaliskuussa potkut Devilsistä. Joukkueet ovat jokseenkin samanlaisissa asemissa elinkaarensa osalta, ja Ruffin täytyisi pystyä koulimaan Sabresista pudotuspeliporukka – eli katkaisemaan historiallinen 13 vuoden jakso playoffien ulkopuolella.

Ruffin piti tuoda mukanaan vaatimustasoa ja auktoriteettia. Heti kauden alkuun tulleet tylyt tappiot Devilsille, Ruffin edelliselle joukkueelle, vesittivät intoa. Sen jälkeen ollaan kuitenkin menty parempaa kohti. Viimeisimmistä 11 ottelustaan Sabres on voittanut seitsemän, ja torstain kierroksen jälkeen Buffalo on Atlantic-divisioonan kuudennella tilalla tasapisteissä kahden edellään olevan joukkueen kanssa.

8. Dan Bylsma, Seattle Kraken
Kraken on tällä hetkellä kolmen ottelun voittoputkessa, jollaiseen se ylsi kertaalleen aiemminkin tällä kaudella. Tätä jaksoa tosin edelsi neljän tappion putki sekä seitsemän tappiota kahdeksan ottelun jaksolla. Krakenin loistavan debyyttikauden jälkeen todellisuus on lyönyt kasvoille, ja organisaation AHL-farmijoukkueessa valmentanut Bylsma nostettiin takaisin NHL-päävalmentajaksi auttamaan kestävän menestyksen rakentamisessa.

Bylsma valmensi Pittsburgh Penguinsin Stanley Cup -voittajaksi 2009, mutta on päätynyt sittemmin uusille raiteille, kuten farmiin ja apuvalmentajaksi. Pacific-divisioonan kuudes sija ei mairittele, mutta pisteprosentti on tasan 50 ja Kraken on saanut kehuja ennen kaikkea sitkeydestään ja sinnikkyydestään noustuaan toistuvasti tappioasemasta takaisin voittotaisteluun.

9. Ryan Warsofsky, San Jose Sharks
Kukaan ei odota Warsofskyn vievän Sharksia pudotuspeleihin, ainakaan tällä kaudella. Kukaan ei ihmettele, että Sharks on sarjataulukossa liigan hännänhuippuna. San Josessa ollaan tällä hetkellä NHL-koulussa. Ensimmäisiä askeliaan tällä tasolla ottavat nuoret pelaajat, kuten Macklin Celebrini ja Will Smith, voivat ajan mittaan kasvaa supertähdiksi. Vielä tältä kaudelta ei kuitenkaan voi odottaa muuta kuin taas varhaista varausvuoroa ensi kesän NHL Draftiin.

Warsofsky on joukkueensa näköinen valmentaja ja vain viisi vuotta vanhempi kuin paras pistemiehensä Mikael Granlund. ECHL:n ja AHL:n bussimatkoilla valmentajaksi kasvanut Warsofsky toimi Sharksin apuvalmentajana kahden edellisen kauden ajan ja vastasi muun muassa erikoistilanteista. Sieltä voi nytkin löytää positiivisia asioita, sillä Sharks on NHL-joukkueiden alivoimatilastossa sijalla 12 heti Stanley Cup -voittaja Florida Panthersin takana ja ylivoimakin on sentään ollut parempaa kuin esimerkiksi Edmonton Oilersilla ja Boston Bruinsilla.

10. Drew Bannister, St. Louis Blues
Bannister sai päävalmentajan vakituisen pestin toukokuussa, viime kauden päätteeksi. St. Louis on ollut kaksi edellistä kautta pudotuspelien ulkopuolella, mutta ei sen ihan näin huonosti pitäisi pelata. Rehellisesti sanottuna joukkue on jopa ottanut askeleen taaksepäin. Nyt menossa on vieläpä neljän tappion putki, eikä juuri mitään ole tehtävissä, koska samaan aikaan kokoonpanosta putoilee pelaajia jatkuvalla syötöllä. Esimerkiksi Torey Krug, Robert Thomas, Nick Leddy ja Philip Broberg ovat pitkäaikaisloukkaantuneiden listalla.

Bluesin tehtyjen maalien ottelukohtainen keskiarvo 2,53 on NHL:n heikointa osastoa, samoin päästettyjen maalien 3,47. Vajaan 15 prosentin ylivoima on ollut liigan kuudenneksi huonointa. Runkosarjasta on pelattu viidesosa, mutta tilillä on jo kaksi seitsemän maalin tappiota. Kolmea peräkkäistä voittoa ei ole saavutettu vielä kertaakaan. Seitsemästä voitetusta ottelusta viisi on puristettu yhden maalin erolla, kaksi vasta jatkoajalla, ja voitoista neljä tuli kauden ensimmäisillä viikoilla noin kuukausi sitten.